Töissä ajatus ei pysy kasassa. Vapaa-ajallakin ajattelen vain yhtä asiaa. Nukkumaankäydessä pohdin, miten lähestyä sitä. Mietin, onko se sittenkin liian vaikeaa vai juuri siinä äärirajoilla. Tahtoisin olla sen vieressä koko ajan, keskittyä tiukkaan otteeseen ja edetä aina vain pidemmälle, askel kerrallaan.

Puhun siis kiipeilystä. Juhannuksen roikkuminen katkaisi viimeisetkin pyristykset pitää roikkuminen vain yhtenä kivana liikuntamuotona.


Ostin tänään alennusmyynneistä retkityynyn. Jotain luksusta noille reissuille, kun en ilmalla täytettävää nukkuma-alustaa jaksa kantaa mukanani. Kotona huomasin, että retkityyny on parempi kuin tällä hetkellä sängyssä tyynyn virkaa toimittava perunasäkki. Nooh, arvot kohdilleen.

Onneksi perjantaina on vapaapäivä ja säiden salliessa myös kiipeily/sauna/grillauspäivä. Alkuviikosta suunnitelmien mukaan Joensuuhun pariksi päiväksi Karelian kiipeilijöiden hoodeille. Rok rok.