Mikä tekee laskettelemisesta niin mukavaa, että sen vuoksi kannattaa uhrata aikaa, rahaa, hermoja, uudelleen aikaa, ihmissuhteita, parempia työmahdollisuuksia ja hyviä yöunia?

Se tunne joka tulee, kun pehmeä lumi kannattelee suksea keveästi läpi rinteen auringon paistaessa siniseltä taivaalta ison lumisateen jälkeen. Lisätään tuohon vielä hyvä laskuseura, lähestyvä palkkapäivä ja alppikyyhkyjen liverrys, niin ollaan Verbierissä tammikuussa 2007.


Sakke hiihtelee.


Jonotus hisseihin etuilevien ihmisten kanssa on stressaavaa. En pidä.


Yksi metsäpätkä oli vapaana juuri, kun keliä alkoi puskea sisään. Jonkun sekin oli avattava.