Tämä on blogin 591. postaus.

Ei siinä siis ole mitään erikoista, kunhan tarkistin huvikseni arkistoista.

Ihminen on kumman sopeutuvainen. Esimerkiksi tuleva viikonloppu tuntuu mahtavan rennolta, kun ei ole kuin pari baarivuoroa, ei siis yhtään otteluselostusta. Lauantaina on koko päivä vapaata. Tuntuu ihan hullulta. Ei ole pitkä aika siitä, kun en olisi suostunut lisäämään viiden työpäivän viikkoon hetkeäkään ylimääräistä.

Tänään varasimme lennot välille Delhi-Srinagar. Pelottavan nopeasti kuluu aika, sillä kohta on marraskuu. Kesällä psyykkasin itseäni siten, että syyskuu menee mukavasti uudella osastolla, lokakuussa on myös uutta mutta se voi tehdä tiukkaa. Marraskuu painetaan ajattelematta ja joulukuussa odotellaan jo talvea.

Nyt tuntuu, ettei marraskuussa tarvitse edes mitenkään erityisesti painaa, vaan kaikki sujuu omalla painollaan. Whee, jään varmaan Intiaan kun löydän sieltä lisävahvistusta sielunrauhalle.

---

E-Karjalassa oli jokin seminaari, jossa yhtenä esitelmöitsijänä kulttuurituottaja Helsingistä. Hyviä ajatuksia voisi olla kuvan nimi. Mukavasti sattui ilta-aurinko tulemaan kuvaan mukaan, kun kurvasin ylitöinä käymään paikalla. Mukava kuvattava, kun kult. tuot. Laurikainen osasi olla oma itsensä. Silloin sattuu usein kohdilleen.

1014507.jpg
Kokeilen kehysten jättämistä kuvista pois. Pitäisi ehkä vaihtaa blogin taustaväriä.