Siis tämän joulun hitiksi on selvästi kaavailtu levyä, jossa viaton lapsikuoro laulaa biisejä kuten Minä olen muistanut (Edu Kettusen biisi muistaakseni), Pieni sydän ja mitä näitä nyt on.
Levyä mainostetaan sanoilla kuten koskettava, tulkinta, kaunis. No ei ole mitään koskettavaa. Rumaa ja ällöttävää. Ei lapsien tarvitse miettiä aikuisten asioita, edes kuorossa, edes mistään syystä. Alhaista tunteisiin vaikuttamista, en pidä yhtään.
Sitä toki mietin, että mitenköhän lapset funtsivat tunnelatausta noihin kaihoisiin veisuihin. "Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana suruna sielussain..." viitannee edesmenneeseen koiraan tai lemmikkikaniin ehkä. Kenen idea, kysyn vaan.
--- Pienen googlettelun jälkeen---
No niin, miten tähän nyt pitäisi suhtautua. Kyse on siis laulukuoro Pienen sydämen levy, jonka tuotto menee mielenterveystyöhön. Ok, hyvä juttu, mutta pikkulapsen heleä ääni laulamassa Egotripin Matkustajaa on jotenkin irvokas. Vai mikä tää juttu nyt on?
---
Ja vielä toinen aihe. Hesarin nettisivuilla on paljon nipottajia, jotka keksivät jotain poikkipuolista jokaisesta uutisaiheesta.
Nyt osui silmään uutinen siitä, kuinka kuudesluokkalaiset pääsivät laskemaan kelkoilla mäkeä sen sijaan että olisivat kunnostaneet niitä puukäsityötunnilla. Kaikilla oli mukavaa.
Ensimmäinen kommentti, nimimerkillä "tuija":
ilmeisesti tarkoittaa sitä että puutyöt ovat epämieluisia ja pakkopullaa? Koulussa pitää opettaa, vapaa-aikana voi laskea mäkeä.Helppoahan se on opettajalle viedä lapset mäkeen. Miten lapset tiesivät varautua mäkeilyyn oikeilla vaatteilla?
Pahempaa kuin lapsikuoro laulamassa Edu Kettusta (tai Kim Löhmania).
Pahempaa kuin lapsikuoro laulamassa Edu Kettusta (tai Kim Löhmania).
Kommentit