Legendaarisin kohde Amerikassa on nyt tsekattu. Onhan se iso. Ja hieno. Ja jyrkkiä pätkiä. Ja hyvää lunta. Ja pitkiä traverseja, tarkkoja ski patroleja sekä sinkkisäätä. Viimeiselle ei toki voi mitään, toiseksi viimeisille jotain puun taakse piiloutumalla, ensimmäiset taas vain taitavat olla yksi Jacksonin Holen monista ominaisuuksista.

Ja Corbets käytiin katsomassa, mutta ylhäältä ei nähnyt alastuloa pidemmälle ja hissiliputkin olisivat saattaneet lähteä patrolien haltuun, kuruun kun ei saanut mennä. Alhaalta se näytti aika lyhyeltä. Joku sen laskenut voinee kertoa lissää?

Mutta mutta, Jackson Hole sai olla ensimmäinen kohteemme, jossa satoi lunta. Edellisessä postauksessa oli vielä vähän epävarmaa, mutta kyllähän sitä uutta lunta pajahti paikoittain puolisen metriä.


Kun toiset vielä nukkuivat...


... toiset olivat jo siivoushommissa. Heh. (laskemiseen liittyvä "vitsi")


Kun keli on sinkkinen ja sateinen, lunta tulee ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa, niin pitäisi ymmärtää, että kamera kannattaa jättää kämpille. Mitään kovin historiallista ei välttämättä synny, kuten alapuolelta voi todeta.


Antti jahtasi faceshottia.


Amerikassa offareille pääsee vain porttien kautta. Ne ovat kovin dramaattisia.


Vai pitäisi reissussa tehdä vielä päätöksiäkin. Uh.


Hengailimme Jacksonissa muutaman päivän. Sinä aikana saimme pari hyvää käännöstä, joissa kylmää lunta lensi korkealle ilmaan. Pehmessä lumessa on kyllä kiva hiihdellä, varsinkin jos on paukuttanut kumpareita pari viikkoa.


Antti laskettelee.


Eihän tämä mikään erikoinen ole, mutta aika hauska kuitenkin. Tältä se ehkä tuntuu, kun vauhdilla menee. Luulisin.


Jacksonista ei voi puhua mainitsematta tramista eli tuollaisesta isosta hissistä, joka vie sata laskijaa kerrallaan ala-asemalta toppiin eli reilut 1200 vertikaalimetriä yhdeksässä minuutissa. Mikäpä sen parempaa kuin kuunnella kasarirokkia ja katsella tulevia laskulinjoja. Alppihisseissä soi yleensä tirolilaishumppa, jos sekään.


Hissisysteemi uusittiin juuri ennen kauden alkua. Uusi hissi on kiva, vanhoja koppeja näkee muun muassa parkkipaikoilla odotustiloina.


Ja taas hiihdeltiin. Emme tietenkään menneet patroleja piiloon narujen alitse, vaan hiihtelimme ihan rinteen vieressä mahtavaa lunta.


Olen viime aikoina ottanut kuvia suoraan laskulinjalta, eli sovimme laskijan kanssa mistä hän suunnilleen menee ja itse sitten sommittelen vähän sen mukaan Tulos on yleensä aika aito, kuten tässä. Ilmeestä näkee, että nyt mennään.


Jenkkikeskuksissa tuntuu pysäköintisysteemi olevan edistyneempi kuin Euroopassa. Lääniä nimittäin riittää.  Isolle parkkikselle pääsee ilmaiseksi, kun autossa on kolme tai enemmän matkustajaa. Parkkipaikalta keskukseen ja takaisin kuljetaan aika reteällä bussilla.


Yksi laskupäivä takana, monta edessä.