Päivän kohokohta oli ehdottomasti ruotsalaisjibbailijan esitys. Kaveri veteli hyppyreistä tietysti takki auki, Oakleyn isoimmat peililinssit (pilvisellä säällä...) silmillä ja merkkicollegepaita päällä kevyen reteästi. Niin ja tietysti huivi roikkui takataskusta. Noh, yksi lähtö ei mennyt aivan putkeen. Jamppa lähti takaperin kohti hyppyriä jutellen vielä jotakin kavereilleen. Eikös kantti haukkaa lumeen ja jibbailuguru kaatuu komeasti lumeen mätkähtäen. En voinut hillitä nauruani, mutta eivät voineet kymmenen muutakaan suksijaa ja lautailijaa, jotka odottelivat vuoroaan. Miten sitä sanotaankaan, vahingonilo on paras ilo ja jaettu ilo tuo tuplasti hauskaa.
Nicke oli ensimmäistä kertaa laudan päällä kuuteen vuoteen. Ensimmäinen vauhdinotto oli hieman hakemista, mutta kyllähän se alkoi pian sujua kuin vanhalta tekijältä.
Iltapäivällä kävimme testaamassa Col de Minesia. Ei ollut kolmen aikaan vielä sulanut, joten jalkapohjat on nyt tärinähierottu. Illalla sitten töiden jälkeen hieman baarikierrosta duunikavereiden kanssa.
Illan teemana oli kouludisko. Verbierin hengen mukaisesti ihmiset olivat myös pukeutuneet kuten olettaa sopii, eli meininki oli hyvä ja koulumainen. Yleensä viihdyn klubeilla yhden kokiksen ajan, mutta tänään räkäkännisten ja hauskaa pitävien ihmisten suhde oli tavallisesta poikkeava, eli hauskaa oli ja tappiin asti meni.
Kommentit