Kaikki asiat, joista elämässä saa revittyä nautintoa irti, eivät välttämättä ole kovin rationaalisia.
 
Hiihtäminen vapaapäivänä ylämäkeen kuulunee näihin erikoisempiin huvituksiin. Aloitin aikanani laskettelunkin sen takia, että hissit vievät ylös. Murtsikassa kun tuli yleensä hiki. Nyt parhaat kicksit saa siitä, että hiihtää nousukarvat suksien pohjassa pitkiä matkoja vain laskeakseen kaverin kanssa kilpaa suorilla alas. Hyötysuhde kolmen vartin skinnauksella ja kymmenen sekunnin laskulla on – kieltämättä täysi sata.

Joskus miettii, onko mitään järkeä tuhlata aikaansa ja rahoja, monia kuukausia ja useita tuhansia kaudessa pelkästään hiihtoon. Mihin säästyneet rahat ja kulutetun ajan sitten sijoittaisi? Autoon? Sijoitusyksiöön? Juhlimiseen ja uusiin merkkivaatteisiin? Opintopisteiden keräämiseen?

Kylän bussit ovat ilmaisia, opintopisteitä ehtii myöhemminkin, juhlimista on olla töissä baarissa viisi iltaa viikossa, merkkivaatteet kallistuvat lähinnä ulkoilmakaman puolelle. Vuokralla asuisin varmasti muutenkin vielä vuosia.

Ei niitä vauhteja, joita parhaimmillaan mäkeä pääsee alas, rentoa laskuseuraa, jonka kanssa tykittää hienoja reittejä, niitä tuttuja, joiden krapulaisille kasvoille suitsuttaa laskuja after skillä, ei niitä voi rahalla korvata. Ja tuleehan sekin aika, kun luennot ja tentit nappaavat enemmän kuin hyvä päivä rinteessä. Sitä odotellessa.



Kumman valitset, ylemmän vai alemman kuvan tunnelman?