Ensimmaiseksi ihmettelin haastattelijan tyylia: nuorisokonsertissa puku paalla, pilvinen paiva ja aurinkolasit silmilla. Itse ainakin yritan pitaa aurinkolasit pois paasta, kun haastattelen ihmisia.
Muutaman mitakuuluu-kysymyksen jalkeen kameramies kysyi, etta minkamaalainen olen. Suomalainen, Finnish. Haastattelija lahti kavelemaan saman tien, kameramiehen kysyessa etta mitas ihmetta. Sanoit, etta olemme finished, joten lahden etsimaan seuraavaa haastateltavaa, reportteri vastaa. Ei ei, kysyin hanen kansalaisuuttaan. Ok, meilla on jo tarpeeksi matskua, sanoo reportteri eika edes kiita meita.
Keta kuvataan, haastattelijaa vai haastateltavia?
Itse konserttipaikalla show jatkuu. Haastattelija kyselee rinteessa istuskelevilta nuorilta kysymyksia, mutta kaatuu selalleen. Ihmiset aplodeeraavat, toimittaja on hieman nolona. Han hakee uusia haastateltavia, mutta ei vaivaudu odottamaan, etta kuvausryhma ehtisi samalle puolelle haastattelijan kanssa - yleensahan on tapana, etta vain haastateltavia kuvataan.
Muutaman haastattelun jalkeen reportteri yrittaa taas kysella ihmisten ajatuksia rinteessa kyykistellen. Nyt han kaatuu kunnolla, pyorien useamman metrin alamakeen. Han heittaa muistiinpanovalineensa ja mikrofoninsa maahan ja kavelee nayttavasti pois paikalta. Pian kuvausryhma lahtee etsimaan reportteria.
Epailykseni herasivat siina vaiheessa, kun UK TV tulee Brisbanen pienimuotoiseen ulkoilmakonserttiin kyselemaan taysin turhia kysymyksia. Muutenkaan mies ei vaikuttanut kovin ammattitaitoiselta. Jos tama ei kuitenkaan ollut mikaan piilokamera, saalin miehen tyonantajaa.
Kommentit