Rostockin satamassa tunnelma on jo suomalainen. Kotimaisilla rekkareilla näkyy harrikoita, busseja, honkarakenteen rekkoja ja muun muassa yksi vanha mazda.

Hangosta Rostockiin mennessämme lumimyrsky hidasti matkaa ja pääsimme lähtöselvityksestä kuin hätäoven kautta. Nyt ajelimme reteästi portille kysymään, että jokohan tästä pääsee. Eipä päässyt. Kun käänsimme autoa tyhjännäköiselle parkkipaikalle, huomasimme oikealla hillittömät autojonot. Ahaa, noin siis pitäisi tehdä.

Kun lastaus pikkuhiljaa alkoi, nöyristelimme ja ajelimme jonon perään. Emme tosin pisimmän jonon, joku roti sentään.


Siellä kaukana on Hanko, vähän lähempänä meidät sinne siirtävä autolautta.

Tallink osti vastikään super fast ferriesin, eivätkä matkaanlähtömuodollisuudet tuntuneet olevan vielä hanskassa. Jonotus kesti varmaankin nelisen tuntia.


Jonotus ei tuntunut olevan kenellekään herkkua. Meillä sentään olivat läppärit ja leffat.

Laivalle pääsyn jälkeen muistikuvat ovat hatarat.  Suoraan nukkumaan ja herääminen yhdeltä seuraavana päivänä. Jaahas, jäljellä vielä 20 tuntia matkaa.

Ensimmäisestä laivareissusta myös tässä viisastuneena vietimme pari tuntia sauna- ja poreallasosastolla. Halpaa lystiä, vitosella sai viihtyä niin pitkään kuin jaksoi.

Muuten matka sujui mukavasti suomiporojen tuliaisviinojen makutarkastusten seurauksia katsellessa. Tappeluita, halailua, mutta myös rauhallisten ihmisten rauhallista matkanviettoa.