Kotona, oli se sitten missä tahansa, rutiinit jyräävät usein innostuksen edelle. Samoista maisemista ei löydä mitään uutta, eikä pienistä asioista innostuminen jaksa innostaa.

Matkalla, keskellä ajatonta oleskelua, näihin pieniin asioihin jaksaa keskittyä aivan eri tavalla. Pitkillä automatkoilla ehtii miettiä asioita elämässään, antaa ajatusten poukkoilla ja antaa aikaa sellaisille kohteille, joihin opiskelu/työkuvioissa ei ole aikaa.

Vasta täällä Australiassa olen huomannut, kuinka hassuilta useimmat linnut näyttävät, kun ne juoksentelevat pitkin maata. Mitä pululle tapahtuisi, jos sen niska jäykistyisi? Miten hassusti linnut kääntelevät päätään - eivät mitenkään sulavasti, vaan töksäytellen.

243201.jpg
Bondilla.

Myös itsestään oppii paljon asioita silloin, kun ei tarvitse huolehtia ylimääräisistä asioista. Monta tuntia voi olla ilman ruokaa, millaiseksi muuttuu, kun verensokeri laskee. Tai miten kuuden tunnin yöunet vaikuttavat verrattuna vaikkapa yhdeksän tunnin lepotuokioon. Hyödyllistä? Ei sillä ole väliä. Mieli lepää, kun ei tarvitse stressata.

Toisaalta tämäkään reissu ei ole ollut täydellistä hermolepoa. Ei sillä, etteikö elämä ylipäätään olisi lomaa, mutta silti blogin päivittäminen ja juttujen kirjoittaminen eri julkaisuihin on pitänyt surffaajan mukana Suomen ajassa ja deadlineissa. Ehkä parissa kuukaudessa ei ehdi irtautua arjesta ja kotimaasta niin paljon, että unohtaisi mitä aikaa siellä eletään.

Blogin kirjoittaminen on erittäin mukavaa ja palkitsevaa. Eikä ajatusten merkitseminen ylös ole ollenkaan niin epätavallista kuin voisi luulla - melkein kaikilla backpackereilla on oma muistivihkosensa, johon he kirjaavat päivittäin tunnelmia. Minun vihkoseni on 15-tuumainen kansio, joka painaa neljä kiloa.

243203.jpg
Mukava keli.

Syksy on piristänyt blogin lukijamääriä - ei kuitenkaan yllättäen. Yhä useampi tuttu tietää tästä julkaisusta. Lisäksi olen ilokseni huomannut, että tilaajamäärä on kohonnut paristakymmenestä kolmeenkymmeneen yksilöön - en voi kuin kiittää ja kumartaa. Lisäksi ahkera kommentointi on tuonut oman ulottuvuutensa reissaamiseen.

Joskus tulee kuitenkin mieleen, että olisi mukava lähteä reissuun vaikka puoleksi vuodeksi niin, että yhteydenpito rajoittuisi kännykän tekstiviesteihin. Ehkä siinä ehtisi unohtaa aikaeron Suomeen, irtaantua todella rutiineista sekä tutustua itseensäkin eri tavalla, kun ei olisi netin viihdykkeitä tarjolla.

Toisaalta, silloin ei juttujakaan voisi tarjota lehtiin, eli töitä pitäisi paiskia etukäteen entistä reilummin. Ja lumisten kuulumisten saapuminen tälle puolelle maailmaa kestäisi hieman pidempään kirjeinä kuin sähköposteina -  myönnettäköön, olen kateellinen Lappeenrannan lumimyrskyn kokeneille. Lumi on valkeampaa aidan toisella puolella.

243202.jpg
Ympyrä alkaa sulkeutua.