Juhannuksenviettoon Olhavalle oli löytänyt moni muukin kuin meidän retkikuntamme. Perustelttapaikat olivat täynnä, siellä oli jokaisella suunnilleen oma teltta, eli näky oli kuin festarialueella.

Myös bongi porisi ja bongorummut soivat taukoamatta. Itse hengailimme päätouhuista hieman kauempana laavulla, mutta rummutus kuului kyllä yötä, aamua, päivää ja iltaa myöten.


Perjantai-illan kuvausjärjestelyjä..

Harvoin on juhannus mennyt yhtä rennosti. Unta, ruokaa, kiipeilyä, ruokaa, unta, hengailua. Alkukesän stressi oli hyvä nukkua pois lintujen lauluun heräten.


Seinän koosta pääsee jyvälle, kun katselee kuvan vasemmalla puoliskolla roikkuvaa kiipeilijää.

Paikalla oli älyttömästi hyviä tyyppejä, joihin oli mukava tutustua. Ehkä yhteinen harrastus auttaa, mutta kovin tuntuu jengi olevan samanhenkistä noissa kiipeilypiireissä.


Ulla vielä hyvässä vauhdissa Kantilla.

Vaikka jonkin verran ehdittiin kiivetä, viihtyisi Olhavalla ihan vain sitä järjetöntä lohkaretta katsellen ja lammella soudellen. Suosittelen alueella käymistä, vaikkei kiipeily kiinnostaisikaan.


Ylös enää 20 metriä.


Aamulla kello 1.30.