Savossa lumipalloilla on pitkä matka alas.
Korkeapaineen ansiosta lumi on pysynyt viimeismmän lumisateen jälkeen pitkään hyvänä, eli kuivana ja kevyenä. Niinpä metsähiihto ja varjoisat mäet olivat tänäänkin loistavaa hiihtoa. Tuntuu uskomattomalta, että nyt kun lunta on sadellut reippaammin jo kolme kertaa, oli viime vuonna samaan aikaan tullut vasta yksi lumisade. Itse tulin viime vuonna paikalle näitä aikoja, ja kylä oli aivan lumeton. Eipä tuo ero kylläkään tällä hetkellä haittaa ollenkaan.
Vaikka sanonnan mukaan venyttely on homojen hommaa, pitäisi tässä varmaankin sitten kääntyä vähän siihen suuntaan. Vettä ja syömistä olisi kyllä repussa, mutta repun aukaiseminen ja korkin avaaminen ovat päiväsaikaan ylivoimaisen rasittavia tehtäviä. Niinpä tänäkin aamuna jalat hapottivat heti ensimmäisissä töyssyissä. Kovin järkeväähän tämä toiminta ei ole, koska väsyneillä lihaksilla onnettomuusriski kohoaa.
Tänään harrastelimme hieman palautumista edistävää murtomaahiihtoa, kun eräs laskupätkä vaati pitkän tasaisen traversen, eli poikittaisladun. Jaksan edelleen ihmetellä Alppien aurinkoa, joka tuntuu lämmittävän samalla tavalla niin tammi- kuin huhtikuussa. Rusketus tuntuu tarttuvan aivan eri tehokkuudella kuin lähempänä napapiiriä.
Kommentit