Australiassa suurin pettymykseni on kohdentunut muihin backpackereihin. Tietenkään kaikkia ei voi syyllistää, eikä sille ole tarvettakaan, mutta yleistän nyt ihan reilusti.
Olin aiemmin ajatellut, lähinnä ehkä Madventuresin takia, että useimmat backpackerit olisivat tiedostavia ja kyseisen maan kulttuurista ja elämäntyylistä kiinnostuneita maailmankansalaisia. Matkailu avartaa tässäkin suhteessa, eli näinhän asia ei missään nimessä ole.
Suurimmalle osalle Australian itärannikkoa seilaavista turisteista pääasia vaikuttaa olevan pään sekoittaminen. Tapahtui se sitten viinan tai pilven avulla, niin sitä harrastetaan usein. Tietysti monet hostellit ja baarit luovat tarpeen tarjoamalla bignightoutteja ja juomatarjouksia, mutta silti. Mikä idea on tuhlata rahat baarissa, jollaisia näkee missä päin maailmaa tahansa – kuka muka menee klubeille katsomaan sisustusratkaisuja?
Mikä idea on matkustaa elämää kauemmas vain siksi, että voi juhlia yöt ja olla krapulassa päivät? Miksi vaivautua? Itse en nauti alkoholia kuin haavan puhdistukseen, joten ehkä tämä aspekti on siksi jäänyt minulle hämäräksi.
Wicked Camper tarjoaa pakuja myös alle 21-vuotiaille. Autot ovat niin räikeästi maalattuja, ettei kukaan varmaankaan edes mieti tuollaisen auton varastamista.
Vain muutamat olivat tutustuneet aboriginaalien tilanteeseen tai tiesivät siitä, että Australiassa on meneillään pahin kuivuus pitkään aikaan ja että kasvihuoneilmiö on voimistunut täällä aivan viime aikoina hurjalla tahdilla.
Mielestäni osa matkustamisen ideaa on tutustua maan oloihin, tutustua ongelmiin ja epäkohtiin sekä tietysti niihin hyviin asioihin ja sitä kautta ymmärtää kulttuuria ja kohdemaan elämää paremmin.
Edelleen, helppo tapa "tehdä" itärannikko on ostaa bussipassi Melbournesta Cairnsiin, ottaa matkalle pari tuhannen dollarin pakettia, jotka sisältävät valmiiksi hoidettuna Great Barrier Reefin sukelluspurjehduksen, Fraser Islandin nelivetosafarin, Sydneyn Aquariumin ja siltaihastelun sekä muutamia öitä hostelleissa sekä benjihyppy 50 metristä ja tietysti nopean tilaajan etuna tandemlaskuvarjohyppy vain satasen lisähintään. Tarjottujen pakettien määrästä johtuen tilausta tällaisille taitaa olla.
Mitä silloin saa? Valmiiksi pureskellun matkasuunnitelman, tiukan aikataulun sekä mahdollisuuden kulkea samat polut, joita valtaosa muistakin on tallannut.
Ei tarvitse pohtia ylimääräisiä.
Totta, ekoturismiahan sekin on, että kävelee asfaltoitua polkua pitkin eikä tee omia reittejä, mutta mihin jää aarteiden löytäminen? Mihin mahdollisuus jäädä johonkin paikkaan pidemmäksi aikaa, jos siltä tuntuu? Entä todellinen Australia, kun tripin aikana tapaa pääasiassa muita backpackereita ja matkanjärjestäjiä? Ok, hauskaa varmasti on, sillä jokaiselle reissulle muistetaan painottaa riittävän janojuoman varaamista mukaan.
Tietysti tähän loppuun täytyy sanoa, että jokainen saa tehdä, miten parhaaksi näkee ja kokee. Kaikkien ei tarvitse eikä (ekologisesti) kannata olla indianajoneseita eikä siinä ole mitään pahaa, ettei välitä liikaa ikävämmistä asioista vaan ottaa rennosti. Kenenkään ei tarvitse hikoilla linja-autoasemilla yömyöhällä tai chillailla kirjaa lukien, kun päivälle ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Turismi on yksi Australian pääelinkeinoista, joten hyväähän me täällä tehdään.
Mutta kuten yllä kirjoitin, jokainen saa tehdä, miten parhaaksi näkee.
maanantai, 6. marraskuu 2006
Kommentit