Aamu valkeni aurinkoisena, kun suuntasimme lokaaliopas Michaelin kanssa Canberrasta kohti Snowy Mountainsia sekä Australian korkeinta huippua, Mount Kosciuszkoa. Sinällään Australia on alavaa maata, eikä 2 228 metrin korkeuteen kurkottava Koskiusko erotu maisemasta samalla tavalla kuin Euroopan Alpeilla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tästä se lähtee.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ilma alkoi tuntua vuoristoisen raikkaalta. Thredbo, josta tuolihissi nousee, sijaitsee 1 365 metrin korkeudella.

Vuoriseikkailu alkoi siis tuolihissillä. Nousimme sillä noin 2 000 metrin korkeuteen. Yläasemalta oli Koskiuskolle matkaa 6,5 kilometriä.


Vasemmanpuoleinen toppi on Koskiusko. Luullakseni.

Tiesin jo etukäteen, ettei edessä ole mikään järkyttävä voimainkoitos, mutta todellisuus oli silti huima kokemus. Koska eroosiota pyritään näemmä välttämään loppuun asti, "saa" lähes vuoren huipulle asti kävellä teräksistä jalkakäytävää pitkin.

Tasaisen kulkualustan ansiosta matka huipulle kesti vain vajaat pari tuntia. Päivä oli lämmin ja UV-säteet tuntuivat jälkikäteen kasvojen punoituksena, vaikka aurinkorasvan suojakerroin oli tuttu 30+.


Järvi.

Kevyt päänsärky hyökkäsi takaraivoon, mikä kertonee lähinnä siitä, että yli kahdessa kilometrissä ilma on kevyempää kuin merenpinnan tasolla. Jos ei tietäisi, missä Koskiusko on, ei sitä välttämättä osaisi ajatella vuorena, eikä varsinkaan ympäristössään korkeimpana.

Kovina kiipeilysankareina yritimme löytää lisähaastetta huiputukseen etsimällä vaativaa pohjoisseinämän reittiä, mutta koska tällä vuorella ei sellaista seinämää ole edes olemassa, tyydyimme etenemään huipulle tavallisten kuolevaisten keskellä ihan valmista polkua pitkin.


Huippu, vaikkei edessä olevaa polkua saanutkaan käyttää nousuun.

Maisemat huipulta olivat, yllättäen, upeat. Vaikka ponnistus ei vaatinut yli-inhimillisiä voimia, oli silti hienoa seisoa Australian korkeimmassa kohdassa. Kirkkaan sään vuoksi näkyvyyttä riitti aina toiseen osavaltioon, Victoriaan, asti. Rok rok.


Sellainen paikka. Takana Victoria.

Jos ajatellaan eri mantereiden korkeimpia huippuja, on Australian mäki helpoiten saavutettavissa. Marraskuu on suosittua valloitusaikaa varsinkin koululaisryhmillä, kun puolentoista kuukauden kesäloma on tuloillaan. On huimaa ajatella, että Koskiuskolle "kiipeää" kovimman sesongin aikaan jopa pari tuhatta ihmistä päivässä. Siinä mielessä kevyt raudoitus on ihan ymmärrettävää.

Paluumatka sujui paikallisen oppaan kanssa jutellessa. Mahtaa kahdessa kilometrissä asuvilla kenguruilla ja wallabeilla olla veressä mukava määrä punasoluja. Ja vuoristopurojen kaloilla.

Seven Summits –projekti on nyt alkanut. Kyse on siis seitsemän maanosan (Amerikat, Eurooppa, Aasia, Australia, Afrikka, Etelänapa) korkeimman huipun valloittamisesta. Pitää vielä vähän miettiä, että menisikö seuraavaksi katselemaan Aasian vai Etelänavan korkeinta kohtaa…
Edit: Mantereet oikeiksi su klo 14.04, kiitos Antille hyvästä huomiosta.
Edit II: Mantereet maanosiksi ma klo 15.31, kiitos Luomulle hyvasta huomiosta.