La Graven aamupäivä aukeni sateisena ja tuulisena. Mikä ihana päivä laskettelulle.

Löysimme alempana olevat metsäpätkät, joille oli sadellut uutta lunta juuri sen verran, että pinnat näyttivät neitseellisiltä, mutta lumen alla jäiset kumpareet löivät jaloille. Lisätään siihen heikko näkyvyys, niin kyllä sai pohtia taas harrastuksensa syvintä olemusta.

Tuumaustauolle rinneravintolaan. Koska la Grave on pieni maalaiskylä, jossa nyt sattuu olemaan hissi ja keväisin viikon festivaalit eli Derby, on hintataso köyhäsuomalaisystävällinen. Välipalaksi aiotut puolikuivatut banaanit vaihtuivat salaattiin, pitsaan, patonkiin, isoon marjapiirakkaan kermavaahdolla. Juomineen lounaan hinnaksi tuli huimat yhdeksän euroa. Samalla hinnalla esimerkiksi Chamonixista saa kokiksen ja patongin, Verbieristä ehkä puolikkaat ranskalaiset.

Yksi laskettelun kirjoittamattomista säännöistä on se, että sateisella kelillä vain metsähiihto on kannattavaa. Sääntöjä voi joskus rikkoa, kun on ex-lokaaliguido matkassa. Niinpä otimme hissin yläasemalle, 3200 metriin. Missään muussa keskuksessa ylähissit eivät olisi olleet tässä tuulessa auki, mutta onneksi olimme tänään Gravessa. Rento meininki takasi siis tuulen, joka liikutti hiihtäjää ylämäkeen. Välillä puhalsi niin, ettei kahden metrin päässä ollutta kaveria nähnyt. Välillä näki ainakin 50 metriä, luksusta.

1367088.jpg
Ylähissiasemalla turvassa tuulelta ja lumelta.

Koska keli oli aika hankala, kesti 800 vertikaalimetrin hissinousu vähintään puoli tuntia, sillä hissi kulki puolinopeudella. Ymmärtääkseni voimakkaalla tuulella hissit pitäisi sulkea, sillä hissivaijerit voivat hissikoppien heilumisen vuoksi livetä kulku-uriltaan. Tämän välttääkseen hissihenkilökunta hidasti hissiä voimakkaasti juuri ennen asemille tuloa, jotta pahimmat puuskat menevät ohi. Hissimatkalla ehti siis palautua hyvin edellisestä laskusta, jotta taas jaksoi painaa.

1367101.jpg
Saku ja Miku katselemassa laskulinjoja. Nehän näkyvät tänne saakka, aina kymmenen metrin päähän.

Niin, meillähän oli siis kivaa, piti sanoa. Lunta oli joissakin paikoissa paljon, toisissa vielä enemmän. Lucan sanoin tuuli latasi laskupaikat hissinousujen aikana uudestaan, joten koskematonta piti hiihtää koko ajan. Noh, olihan siellä jonkin verran jäisiäkin kohtia. Pitivät mukavasti hereillä.

1367107.jpg
Saku telluilee.

Viimeinen hissi lähti 16.45. Olimme väliasemalla viiden jälkeen, valmiina hiihtämään läpi kumparehelvetin aina kylille asti. Onneksi hissimiestenkin täytyy päästä alas vuorelta. Hissi toi meidätkin afterille.