ntiassa ruoka on hyvää, tosin pahimmillaan hyvin yksipuolista.

Vieläkään ei ole selvinnyt, että miksi meille tarjoiltiin ensimmäiset kaksi viikkoa samoja ruokia, mutta sittemmin tilanne on korjaantunut.

Gulmargissa pääosa turisteista majoittuu hotelleissa. Yleensä jokaisella hotellilla on oma ravintolansa tai ainakin keittiö. Iltaisin saakin ottaa menun käteensä ja valikoida illallista.

Ulkona syöminen – eli toisin sanoen muiden hotellien rafloissa käyminen – on edullista touhua. Perusannokset maksavat yhden tai kaksi euroa. Illallinen kolmelle riisien ja juomien kera kustantaa yleensä noin 10 euroa. Ei paha, vaikkakin kylillä ja Srinagarissa ravintolasyöminen on vielä edullisempaa. Täälläkin hiihtokeskuksissa osataan ”ryövätä” hintojen osalta.


Tangmargissa Hotel Downhillin ravintola lämpiää kamiinalla. Rok rok!

Myönnettäköön, että hyväkin ruoka alkaa maistua puulta, jos sitä täytyy syödä jatkuvasti. Riisi ei enää uppoa enää oikein kenellekään, koska jokainen on ollut kipeänä silloin, kun sitä bulkkikamaa on roudattu ruokapöytään. Olemmekin siirtyneet sittemmin paistettuun vegeriisiin sekä nuudeleihin.

Mausteita tunnutaan käyttävän reilulla kädellä. Chiliä tungetaan joka paikkaan. Hiljalleen huulet ovat alkaneet tottua jatkuvaan pikku poltteeseen, ja tulisuuden takaa alkaa löytyä muitakin makuja.

Vegemättöjen ja kanariisisysteemin yliannostuksen myötä ensimmäisen ranskanperunat maistuivat taivaallisilta. Menimme viereiseen hotelliin syömään ja satuimme kysymään, että löytyisikö ranskiksia. Yes sure. Niitä sitten tilailtiin useampi annos. Reilun parin viikon riiseilyn jälkeen se oli varmaan ihan oikeutettua.

Karkkeja täältä ei oikein saa. Tutut ehkä tietävät, että viinan sijaan pidän karkeista, mutta täällä niitä en ole kummemmin kaivannut. Suklaata on rinne-eväänä, mutta muuten makea on yksittäistä Srinagarin leipomovisiittiä lukuunottamatta poissa mielestä. Limppareista tulee onneksi riittävästi sokeria.


Perusillallinen sen jälkeen, kun valitimme ruoan tasosta. Seba tsekkailee saalista.

Hotellihinnat ja katuhinnat ovat huimassa ristiriidassa. Automatkalla Srinagariin eli Kashmirin pääkaupunkiin pysähdyimme jossakin pikkukylässä, kun kuljettajalla oli jokin kahden minuutin asia hoidettavana. Shoppailin sitten pienellä avokioskilla. 1,5 litran kokispullo maksoi 20 rupiaa eli 35 senttiä. Hotellin ravintolassa samanlainen pullo maksaa 100 rupiaa eli 1,7 euroa.

Sama on kuulemma bissen kanssa, joka on muslimimaassa kiven alla. Jostakin hotellin baarista 6,5 desin olut maksaa 200 rupiaa (3,5 euroa), kun kaltereilla varustetussa sisäpihan takanurkan viinakaupassa pullollisen saa 80 rupialla (n. 1,3 e).


Laskukuva vielä mukaan. Seba nautiskelee laudalla. Puuteripöllyä ei ole feikattu.