Tämä teksti piti kirjoittaa jo paljon aiemmin, lähes viikko sitten, mutten ole ehtinyt. Palataan siis hetkeksi vappuviikonloppuun, joka oli kerrassaan mahtava.


PÄIVÄ 1: LÄMMITTELYÄ

Tällä kaudella, tai oikeastaan kauden lopulla, oli tarkoitus päästä tutustumaan vähän erilaisiin mäkiin kuin aiemmin, tarkemmin sanottua vaativampiin, mutta ei mihinkään superhaastaviin. Laskettelun on kuitenkin tarkoitus olla pääosin kivaa, ei pelottavaa.

Kuinka ollakaan, työt, lumet, pilvet, pikkuflunssat, lekurikäynnit ja muut tekosyyt hidastivat suunnitelman toteutumista. Onneksi Verbieristä tuli pari vierasta käymään pelipaikoilla, niin saimme pari mäkeä alle.

Rondin tietävät varmasti monet, se on yksi klassisista Chamonixin peruslaskuista. Leveä kenttä, joka loppuu jäätikön reunalle, jota ennen kannattaa kääntyä toiseen kuruun, jota kautta pääsee traversaamaan välihissiasemalle.

Aioimme aluksi mennä Cosmiquelle, mutta jouduimme kääntymään jo toista kertaa tällä kaudella pois: ainakin ekat 60 metriä oli nytkin kivikovaa lunta.

Ilmeeni oli jo vähän apeana, mutta päätimme sitten kokeilla Rondia, jos se olisi kunnossa.

Sisäänmeno Rondiin on ihan jännä, siinä kannattaa keskittyä. Itse kenttä oli mukava ja leppoisa, ei ollenkaan niin paha kuin asteista voisi luulla. Toisaalta en tainnut siihen 50-asteiselle osiolle astuakaan, joten paha mennä sanomaan. Mukavaa jyrkähköä laskua silti, piti peruskäännöksiäkin ajatella rinnelaskua enemmän, se on selvää.

Mutta siistiä laskua, sain napattua myös yhden hyvän kuvan pehmeältä osiolta, very nice.

1241817244_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Alhaalla Chamonix, vasemmalla exit-kuru, sen edustalla Tiki ja Ammi. Hauskaa lunta. (Sonylla räpsäisty)


Noh, itse laskuhan oli pehmeää lunta (joissakin kohdin ehkä jopa puuterille haiskahtavaa), mutta hauskin osio alkoi exit-kurussa. Se oli tietysti ehtinyt edellisenä iltapäivänä lämmetä ja yöllä jäähtyä, eli meidän aikaamme päiväsaikaan se oli jäässä. Tai ehkä jää on vähän vahva sana, sanotaanko että jään esiastetta. Lisäksi se oli vyörynyt, eli meille oli tarjolla aika montasataa metriä jääkorppuista vyöryjälkeä sivuttain laskeuduttavaksi.

Ei ihan vastannut odotuksiani, sanon.

1241817458_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Yläosa (joka ei näy tässä) kesti 10 minuuttia, alaosa (näkyy tässä) varmaan puolitoista tuntia. Huh.


Noh, eihän ilo loppunut vielä tähänkään. Serakki eli sellainen iso jääpaasi oli irronnut ja pudonnut tavanomaisen poikkiladun päälle, joten jouduimme säätämään taas ihmereittejä, jotta pääsimme ihmisten ilmoille.

Ja kun Chamonixin ihmiset valittavat aina Verbierin Bäkkärin lopputraversea, niin enää en ymmärrä että mistä tämä valitus kumpuaa. Rondin ja Kosmikin traverse väliasemalle on ehkä 5,6 kilometriä pidempi ja kolme kertaa veemäisempi sivuhinkkaus kuin Verbierin kevyt iltapäivähölkkä eväspaikalle - eikä tarvitse kiivetä moreeniharjujenkaan yli.


Mutta sepä siitä, alkulämppä oli haettu, vappuaatosta selvitty ja mieli valmiina vappuviikonlopun vuoristomajayöpymiselle.


PÄIVÄ 2: SUURI SEIKKAILU

Aamulla suunnitelma oli seuraava: Kiipeämme jonkin pienen mäen, laskemme sen alas ja sitten ryhmä voi jakautua kahtia: toiset voivat kiivetä vielä toisen mäen, toiset (eli minä ja toinen kaveri) voivat jäädä mökille chillailemaan.

Toteutus oli vähän hidas, kun lähes jokainen mahdollinen väline oli jollakulla jossakin vaiheessa hukassa. Hissiasemalta lähdettiin hakemaan muun muassa monoja(!), sauvoja, hissijonotuslappuja, uusia hissilippuja ja mitälie hakkujakin varmaan.

1241818335_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Aamupäivän teema: odottelua.

Lopulta pääsimme hiljalleen liikkeelle. Aamun flunssainen olo ei luvannut ihmeitä skinnaamisen suhteen, eikä juna lähtenytkään kulkemaan. Tasaista tylsää läpsyttelyä, onneksi maisemat olivat sentään kohdillaan.

1241818238_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Aurinko paistoi, pojat konttaavat. Harvinaisen pystysuora nousu, vaikkei ehkä siltä näytäkään.

Kaikkia nousuja, etenemisiä ja railojen vierestä pomppimista sävytti perisuomalainen "oho" ja "hoho" -huutelu. Kukaan ei oikein osannut sanoa, että pitäisikö jotain varoa. Huomiota saattoi herättää miehen kokoinen reikä maassa, alppipässi tai kiva maisema. Vähän kuin Rappel ranskalaisissa liikennemerkeissä. Hoho oho oho hoho. Saattoi muita vuorilla liikkuja ihmetyttää, kun pekkalauma oli liikkeellä.

1241818894_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Jari oho, ei hoho-kohdassa. Huomatkaa taagi meno pelkät sauvat käsissä, sekä hieno tausta nousulle. Ei kannata lipsahdella, vaikka lumi olikin sokerista.


Tässä vaiheessa päivää minullekin oli selvinnyt, ettei se nousu, joka aamulla oli suunnitelmissamme (tai ainakin suunnitelmissani), ollutkaan mikään pikkutäräytys. Mökki, johon tähtäsimme, oli noin 2400 metrissä, mutta yhdenkin tömpäreen päällä kaverin kello näytti yli 3400 metriä. Pitkä matka vielä sinne jonnekin.

Lähdimme laskemaan hiljalleen yhtä mäkeä alaspäin. Ihmettelin että mitä edellä menneet vielä arpovat, kun mäki vähän taittui alaspäin. Pyydaahan se kuitenkin vain oli.

No ei tietenkään ollut vain sitä. Alla lumi oli äärimmäisen kovaa, ja parikymmentä metriä siitä alaspäin oli kiviä ja sinistä jäätä. Sen kohdan päällä, josta piti mennä, oli sinistä jäätä. Tarkoittaa siis sitä, että ylimenokohdassakin saattaa olla jäätä. Suksi ei pidä jäällä, joten sinne ei kannata ehdoin tahdoin mennä. Mietimme hetken.

Sitten ankkuri alle ja miestä köyden kanssa ränniin. Extremeä!

1241819344_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Synttärisankari pitää köydestä kiinni.

1241819422_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Ja sama alhaaltapäin, Sakke tulee hiljalleen.


Lasku ei ollut mikään ihan löysä suoritus ainakaan minulle. Piti taas keskittyä käännöksiin, vaikka jalat välillä pistivät vastaan. Mutta olihan se siistiä, varsinkin kun uutta lunta oli aika paljon. Taisi olla eka kerta kun laskun toukokuun puolella, ja oli kyllä sen arvoista!


Mutta vielä piti päästä majalle. Ensin kurvailimme Vallee Blanchen puolelle, josta suuntasimme vasemman sijaan oikealle. Jossain kaukaisuudessa näkyi maja. Ihan kiva, mutta kello oli jo yli neljä, nesteet vähissä ja energiat sitäkin kauempana. Olin jo aika lähellä lähteä alas, mutta jostakin syystä lähdin läpsyttelemään skinien kanssa taas eteenpäin. Epävarmuutta lisäsi se, että maja, jolle olimme menossa, oli ennakkotietojen mukaan tarkoitettu 12 hengelle. Meitä oli viisi, ja näimme majalle suuntaavan ainakin kahdeksan ihmistä. Aika tiukalle kuulosti näin maallikon korvaan.


1241819764_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Etujoukot lähestyvät mökin alapuolta. Siitä piti vielä kiivetä ylös.

1241819868_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kaukaa oli pitkä matka.

1241819882_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Maisemaa matkalta. Aiguille du Midin toppi näkyy siellä.


Ettei homma olisi mennyt liian helpoksi, niin puolentoista tunnin skinnaamisen jälkeen piti vielä kiivetä ylös mökille. Kallioon oli pultattu kaiteita ja tikapuita, niitä pitkin ylös. Ulkomailla sanottaisiin via ferrata.

1241820020_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Sakke valmiina valloittamaan tikapuut. Päivän viimeinen puristus.

Ylös asti päästiin. Mökki näytti täydeltä. Väsytti, ärsytti, rasitti. Märkä olo, ei huvita. Aikamoisten tunteiden päivä.

Onneksi mökkiin mahtui vielä muutama väsynyt kulkija. Onneksi ruokaa oli riittävästi. Onneksi seuraavana päivänä pääsisi pois. Ilta sujui yksinkertaisesti: keittelimme kaasupöhistimellä ruokaa, söimme, kävimme nukkumaan.

1241820252_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Pasta maistui pahalle pussipastalle. Olisi ollut parmesaania, mutta se unohtui eväspussin pohjalle, löytyi jälkiruokakeksien aikaan. Hmph.

1241820317_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Chamonix sijaitsee niin syvällä korkeiden vuorten keskellä, että auringonlasku kylästä katsoen on harvinainen näky. Oli siistiä olla vuorilla.

1241820361_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Huomisen suunnitelmia.


Ja mikä se sellainen kuvaaja olisi, joka ei heräisi aamuviideltä ottamaan yökuvaa, kun kerran siihen on mahdollisuus:

1241820426_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tähdet näkyvät! Samoin läheisen vuoristomajan valot.


PÄIVÄ 3: PIHVILLE, MARS!

Aamu alkoi muiden majalaisten herätessä kaksi tuntia ennen lähtöään. Ihmeelliseen välppäykseen he saivat aikansa kulumaan. Odottelimme sen aikaa sängyissämme.

1241820636_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Noille lavereille mahtui kahdeksen henkeä. Alhaalla suomijengi vielä venailee.

1241820658_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Mökiltä pääsi pois vain suhteellisen jäistä mäkeä pitkin. Parempi pistää köydet kiinni ja hilppaista turvallisesti alas.

1241820713_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Siinä se näkyy, mäki jota luulin kevyeksi läpsyttelyksi ennen mökille menoa. Erehtyväinen on ihminen...

1241820690_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Lounas Chambre 9:ssä tuntui ansaitulta.


1241820678_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kausi paketissa. Kiitos, kaverit!