Byron Bay on Australian itäisin kohta, jos ajatellaan manteretta. Niemennokassa on majakka, joten sitä piti lähteä katsomaan.

Herätyskello soi neljältä. Ylös, aamupalat reppuun ja menoksi. Pimeä tie vie majakalle päin, joten sitä pitkin kai sitten. Kartoista ei ollut juurikaan apua.

Parin kilometrin samoilun ja epäuskon jälkeen aamu alkoi jo sarastaa ja majakka lähestyä. Surffaamisen ja lyhyiden yöunien rasittamat jalat tunsivat jokaisen porrasaskelman ylöspäin. En ole ikinä ollut aamulenkkien kannattaja, joten yhden auringonnousun arvo nousi jokaisella noustulla metrillä mittaamattomaksi.


Ei näkynyt delfiinejä. Toisaalta aallot olivat isoja, joten jos itse olisin delfiini, kiertäisin sellaiset kaukaa avomereltä.

Jotkut vässykät olivat ajaneet majakalle tietysti autolla, mutta en usko, että he osasivat arvostaa auringonnousua samalla tavalla kuin minä.

Tällä kertaa Australia yllätti ja näytti utuisen kauniin, pilvien välistä avautuvan auringonnousun. Ayer´s Rockin ja Kings Canyonin täysin pilvisten nousujen ja laskujen jälkeen usko oli koetuksella. Kannatti siis hikoilla.

Takaisinpäin kävellessäni jouduin hieraisemaan yhä nukkuvia silmiäni. Kello oli 5.30, kun ensimmäiset kaksi surffaajaa hipsi aaltojen sekaan. Joku roti huumoriin, sanon.


Uhkarohkeat aamuvirkut. Kello 5.30.

6.30 niitä oli 15. 7.30 jo 30 samalla rannalla. Kuulemma vähemmän ruuhkaa, kun tulee ajoissa. Vesi ei ole kylmää, ainoastaan coldish, eli kylmähköä.

Minun mielikuvani kivasta sunnuntaiaamusta ei pidä sisällään puolipilvistä surffausta. Tosin vässykät käyttivät märkäpukuja.


Riippumatto matkailee. Tällä kertaa aamu-unet palmujen alla aamuvirkkujen surffaajien hytisemistä katsellen.

Huomenna Sydneyhin. Odotettavissa 11 tuntia bussissa.