On aika mielenkiintoista, että on kaksi asiaa, jotka saavat ihmisen unohtamaan päivittäiset murheet - suru ja ilo. Kaksi lähes ääripäissä toisiinsa nähden olevia tunteita ja olotiloja. Toinen niistä tosin jatkuu usein huomattavasti toista pidempään.

Kauden aikana oli useita tilanteita, jolloin pohdin, voiko asiasta kirjoittaa blogiin. Tietenkin kaikista asioista voi kirjoittaa, mutta mihin asti ja millä tasolla se on mielekästä. Päätin, etten kirjoita tai julkaise kuvia muista ihmisistä sellaisissa asiayhteyksissä, joista voisi olla haittaa kyseiselle henkilölle.

On kuitenkin mukavaa olla väleissä vielä blogimerkinnän jälkeenkin. En ikinä arvannut joutuvani pohtimaan, onko mielekästä kirjoittaa nimeä, tuntomerkkejä tai vastaavia jonkun oman hengen viemisen vuoksi. Päätös olla kirjoittamatta sen tarkemmin ei tosin ollut vaikea tehdä.


Välillä iloakin.
Kosmopoliitti selvisi siis sekä meno- että paluumatkasta. Tietenkin. Mitä tapahtui matkojen välillä?

Madrid on kaupunkina kohtuullisen kokoinen. Esikaupunkialueineen noin viisi miljoonaa ihmistä. Herkästi uskoisi, että siellä kosmopoliittikin mahtuisi hengittämään, toisin kuin esimerkiksi tukkoisessa Helsingissä.

Brutaalimpi henkilö voisi käyttää tässä kuitenki termiä "vitut". Keskustaa peittää jatkuva smog eli savusumu. Auringosta ei ole tietoakaan, tosin bruna oli jo Sveitsin ja Italian turneella hankittu ja syvennetty, joten sillä ei nyt ollut niin väliäkään. Mutta autojen ja saasteiden määrä. Pitäkööt tunkkinsa.

Madrid on lämmin paikka. Kosmopoliitti seurueineen nautti täysin siemauksin 27 asteen iltalämmöstä shortsit ja t-paita -varustuksella. Metrossa kosmopoliittia tuijotettiin. Tuijottajilla oli päällään farkut ja takin alta vilahti pitkähihainen paita. Näitä ihmisiä olivat käytännössä kaikki muut. Brassailijat.


Vitti, Santiago Bernabeu niinku oikeesti. Istumapaikat 100 000 ihmiselle. Melkein yhtä monelle kuin SaiPan kotihallissa.

Espanjalainen asennoituminen on kosmopoliitin mieleen. Do you speak English? No. Ok.. Even a little? hablahablahabla... Sorry, i dont understand. Hablohablohablo... Ku en tajuu. Hablo...


Unelmakesäduuni? Kentän laidalla vaksi katsoi, ettei kukaan kosketa nurtsia.

Tämän maailmankansalaisystävällisen asennoitumisen myötä kosmopoliitti sai maistaa monenlaisia ruokalajeja. Myös sellaisia, joita ei luullut tilanneensakaan. Tunnetusti helpoin tapa tehdä suolihuuhtelu on käydä ulkomailla.


Jollakin oli asenne kohdallaan. Kyseinen rafla, 12 pistettä.


Yksi monista.


Vartijat kaupungin virallisella portilla.