En voi kyllä väittää, ettenkö muistaisi näitä asioita aika usein. Silti tänään tuo jotenkin tupsahti päähän tavallista voimakkaampana. Ehkä harjanteelta luiskahtamisen seuraukset konkretisoituvat helpommin itse sillä harjanteella tallustellessa. Toisaalta oli huvittavaa seurata kahden korkeita paikkoja pelkäävän sankarin vaellusta. "Pojat teette perkele nää portaat sitte seuraavalla kerralla kiertämään täältä kallioiden sisäpuolelta eikä tätä vuoren reunaa pitkin!"... Olisiko kannattanut valita harrastus tarkemmin? Ja tähän hymiö.
Oma asenteeni on muuttunut sitten viime kauden. Silloin valitin muistaakseni aika usein kelien surkeutta, miten lunta ei ole eikä missään voi laskea. En tiedä mistä se johtuu, mutta tänä vuonna laskettavaa on riittänyt jossakin aina, kun olen mäkeen suunnannut. Jos ei puuteria, niin vähän kovempaa lunta. Jäätä ei ole vielä eteen sattunut, mutta jäisehkön korppulumen hiihtäminenkin käy hyvästä harjoituksesta. Siksi en ymmärräkään kausilaisia, joiden mielestä lumi on ollut surkeaa tai hiihtokelit ovat surkeat. Ok, sinkkisää on aika nihkeä, mutta lumihan on aina hyvää. Ajattelutapa ratkaisee.
---
Tänään oli vapaapäivä, eli mäkeen heti 8.50. Ensin Mt Gele, jonka takaa löytyi yllättävän iso kallio. Ei sillä, liitämisen tunne on hieno. Seuraavalla rundilla kävimme katselemassa Mofon bäkkärin erästä bowlia eli leveää kurua/reunoiltaan nousevaa kenttää, mutta aurinko oli lämmittänyt laskulle vievien askelmien seinää niin pitkään, että peräännyimme. Silti saimme pari hyvää käännöstä kivaa lunta.
Matti lautailee. Lunta alkaa olla ihan mukavasti.
Loppuiltapäivästä kiipesimme vielä yhden mäen, suuntana pari lyhyehkö kurua. Viikon töiden jälkeen voimat alkoivat olla jo lopussa, mutta jyrkkä sisäänmeno kuruun ja sieltä selviytyminen ainakin omien fiilisten mukaan tyylikkäästi tuntui hyvälle.
Kommentit