Tänään sain omat sukseni takaisin huollosta. Ne viihtyivät pari viikkoa teillä tietymättömillä, koska randositeiden ruuveista olivat kierteet hajalla. Ystäväni Fritschi Diamir toimitti onneksi uudet palikat ja elämä jatkuu taas onnellisesti.


Bongaa varjo.

Tänään olo oli taas sellainen, että alamäkiurheilu jaksoi vetää puoleensa. Ylhäällä tosin muistin taas, miksei sinne ole ollut kiire. Vaikka sää on kaunis ja maisemat komeita, ei muutama rinne jaksa vedota kovin pitkään.

Voisihan sitä reenata puikkareilla ja hankkia hyvä lihastasapaino tulevia koitoksia varten, mutta joku raja huumoriinkin. Vaihtelua saattaa olla tulossa jo nyt viikonloppuna, kun huhujen mukaan uusia alueita avattaisiin jo lauantaina. Silti, uutta lunta ja offareita odotellaan.


Ollaan niin vapaahiihtäjiä, mutta silti tullaan samoille jäljille.

---

Verbierissä asuntojen hinnat ovat pilvissä ja saatavuus heikkoa. Siksi työntantajanikin rakensi yläkertaan pari uutta huonetta, jotta työntekijät saisivat kohtuullisen edullisen majapaikan.

Nyt meitä on ensimmäisessä kerroksessa viisi jakamassa kylppäriä ja keittiötä. Lisäksi toisesta kerroksesta kaksi pariskuntaa kokkailee samassa keittiössä.

Yhteiselämä on mukavaa, mutta välillä olisi kiva syödä. Varsinkin, kun kaikille omien jälkien siivoaminen muita varten saman tien ei ole ihan päivänselvä asia. Töissä on kiva olla nälkäisenä.