Tälle kaudelle jouduin ostamaan kasan uusia varusteita. Suurinta osaa oli mukava käyttää ja ne täyttivät käyttötarkoituksensa, mutta aika monessa kilkkeessä tuotekehittely oli jäänyt hieman puolitiehen.

Toki kiva design piristää aina päivää, mutta jotenkin laskukamoissa mielestäni form over function on sellainen periaate, jota ei tarvitsisi noudattaa. Seuraavassa kolmen kärki sarjassa nolot lapsukset.


3. Dalbellon monojen kantoremmi

1242480023_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jännittävä kultaiseen vivahtava väritys, paketissa kaksi sääriläppää eri jäykkyyksillä, uudenlainen yläsolki, hieno lookki, italialainen perheyritys... Mitä näitä hyviä puolia nyt olikaan. Mutta kantoremmit. Jos tavan monot painavat viitisen kiloa, en itse lähtisi hakemaan muista erottautumista muuttamalla leveitä ja pehmeitä kiristysvöitä alle sentin paksuisella metalliketjulla, joka on vieläpä todella lyhyt.

Ymmärtäisin tuon kikkailun new school -puolen kamoissa, koska niissä ulkonäkö merkitsee enemmän kuin vuoristopässitouhuissa. Mutta yritäpä laittaa monoja repun päälle, sitoa mihinkään tai tehdä niillä mitään muuta kuin vaihtaa kättä ja toivoa ettei ketjusta jää polttomerkkiä sorminiveliin.

PS. Monot ovat muuten hyvät.


2. Dakinen kuvausreppu

1242480537_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Talvella vanha reppu hajosi, joten ajattelin sijoittaa oikein kunnolliseen ja pätevään kamerareppuun, joka on suunniteltu vartavasten laskemista varten. Vaihtoehtoina oli Dakinen Sequence ja Burtonin vastaava malli, mutta saatavuussyistä päädyin Dakineen.

Eipä ole paljon kehumista. Reppu painaa kuin synti, minkä ehkä ymmärtää, koska sisällä on kamerablokki ja paksu Batman-henkinen selkäpanssari suojaamassa kamoja ja selkärankaa. Kiinnitys- ja kantoremmit ovat ihmeen kapeaa ja ohutta materiaalia, rintastrappia ei saa asemoitua paikalleen, reppuun ei mahdu muuta kuin kamera ja vyörykamat eikä repun ompeleet kestä vetoa kunnolla.

Jos tehdään kamerareppu, niin mielestäni sinne pitäisi mahtua myös taukountsikka, sen pitäisi kestää jalustan ja suksien paino ja veto kun ne kiinnittää ulkopuolelle, eikä sen pitäisi ratkeilla useammasta kohtaa parin kuukauden käytön jälkeen.

PS. Kamerablokkisysteemi on pätevä, samoin matkustaessa reppu menee käsimatkatavaroihin ja sinne saa tungettua läppärin.


1. Scottin offari-sompa

1242482271_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Jouduin hankkimaan uudet sauvat, kun vanhat teleskoopit hajosivat ja pitkän vetkutuksen jälkeen en viitsinyt enää jatkaa krapulaisten kavereiden sauvavuokraamon hyväksikäyttöä. Tavoitteenani oli ostaa tavalliset sauvat, jotka ovat kohtuuhintaiset ja niissä on valmiiksi offareita varten tehdyt tavallista isommat sommat.

Sellaiset sitten löytyivät ja lähdin onnellisena laskettelemaan. Parin viikon käytön jälkeen sompiin alkoi tulla halkeamia. Juuri ennen kauden viimeistä haikkia teippasin ne jesarilla kuntoon, mutta puolen sentin teippikerroksesta huolimatta toinen sompa halkesi kokonaan ja toinen repesi irti paikaltaan! Vauhdin lykkiminen oli aika hankalaa, kun toinen sompa oli puolivälissä sauvaa.

Kiroillessani sompia kuulin suksiliikkeessä työskentelevältä kaveriltani, että he ovat vaihtaneet järjestään juuri tuota sompamallia pois ja pistäneet uutta tilalle, koska ne eivät vain kestä. Nice.

PS. En tiedä palaanko teleskooppeihin enää, mukavaa kun tavan sauvoilla ei tarvitse pelätä kierteiden hajoamista.