Aamupäivästä kohti metsiä. Lumi oli vielä kevyempää kuin eilen ja sitä oli satanut paljon. Uskomattomia siivuja, umpihankihiihtoa parhaimmillaan. Ei voinut kuin hymyillä, vaikka salaisesta aukosta piti hiihdellä tasaista puolisen tuntia poies.


Miku hiihtää. Todella syvää ja hienoa lunta.

Lähdin ajoissa kohti bussia, mutta hissin varttitunnin jumituksen vuoksi en nähnyt edes auton perävaloja. Noh, Le Chableen pääsee hiihtämälläkin, ajattelin. Ajatus voitaneen tulkita virheeksi. Lumi loppui kesken kilometri ennen hissiasemaa. Menihän se kävellessäkin.