Lappeenrannassa järjestetään kerran kuukaudessa stand up -klubi. Olen käynyt siellä aina kun mahdollista, koska yleensä esiintyjät ovat Suomen eturivin koomikoita.

Viime aikoina olen miettinyt, että pitäisiköhän itsekin kokeilla. Tai siis, monestihan se on käynyt mielessä, koska stand upin tekeminen näyttää helpolta. Ja kivahan sitä olisi saada aplodeja ja huomiota.

Taikuri sitten sai minut muutama viikko sitten lupautumaan, että seuraavalla kerralla esiinnyn open mic -vuorolla. Open mic on siis aloittelijoille tarkoitettu vuoro varsinaisten esiintyjen lisänä. Aika vähän sitä käytetään Lappeenrannassa, en ole nähnyt kenenkään lähtevän siihen.

Alkoi juttujen muotoilu. On muuten ihan hiton vaikeaa. Prosessissa huomaa, että oma huumorintaju on aika matalalla tasolla. Onneksi Taikuri ja Kärrin Panu, klubin pyörittäjä, toimivat sparrausapuna.

Tällä viikolla töissä oli aika kiirettä ja muutenkin väsytti. Ajattelin, etten taida jaksaa esiintyä, punchien keksiminenkin on jotenkin niin vaikeaa. Jutut tuntuivat huonoille enkä ollut keksinyt mitään aloitusläppääkään. Noh, ei pidä luovuttaa ja pää edellä tilanteisiin, haasteet on tehty otettaviksi ja olisihan se noloa heittää kesken, kun kerran on aloitettu. Eli rohkeasti vain auttamaan Panua puolitoista tuntia ennen klubin alkamista. Glamouria touhua se pöytien ja tuolien kantaminen.

Tapasin illan pääesiintyjät, Pirjo Heikkilän ja Niko Kivelän. Molemmat muistivat, että eka kerta jännitti aivan törkeästi, etteivät muista esityksestä mitään. Että ennen omaa vuoroa on aivan kauheaa. Olivat aivan oikeassa. Se jännitys on päätä särkevää. Vessassa on pakko käydä monta kertaa.

Minun vuoroni oli väliajan jälkeen. Silloin yleisö on yleensä lämmennyt, joten se on helpoin paikka ensikertalaiselle.

Setti meni ihan hyvin. Toki mukana oli muutama juttu jotka menivät täysin ohi, mutta olin yllättynyt, että yleisö jopa antoi aplodit. Ja muutama naurukin tuli. Joukossa myös aitoja, ei pelkästään myötähäpeästä tai vaivaantumisesta johtuvia naurahduksia.
Tähtäsin viiden minuutin settiin, mutta se taisi kestää lopulta kymmenen minuuttia. Oli jotenkin hassua huomata, että yleisö oli tavallaan puolellani. Että jutut toimivat. Siis ne, jotka tuntuivat vielä tiistaina aivan typeriltä. Wow, siistiä.

Nyt särkee päätä. Alkaa stressi purkautua. Olihan se todella mukava kuulta ammattilaisilta, että ensikertalaiseksi hyvä veto.