Ymmärsin juuri, että pian on kolme kuukautta rehellistä työntekoa takana. Se on aika pitkä aika. Kolmen kuukauden aikana yksi asia on alkanut ärsyttää entistä enemmän.

En ole mikään suuri kuvailevien sanojen käyttäjä uutistekstissä. Uutiset voivat olla hyvin kirjoitettuja, mutta miksi haastateltavien sanomisten perään pitää iskeä typeriä termejä? Mielestäni haastateltava pääasiassa joko sanoo, kertoo, arvioi tai vertailee. Toisinaan saattaa naurahtaa tai ääritapauksissa lohkaista, ehkä heittääkin.

Mustalle listalleni ovat päässeet seuraavat tavat kuvata suoraa lainausta.

• Mietiskellä. Ei kukaan mietiskele tiedotustilaisuudessa tai muuten haastattelua antaessaan. Mietiskely on päänsisäistä toimintaa. Samaan kategoriaan: pohdiskella.
  
• Riemuita. Vaikka kuinka haastateltava voittaisi jotakin, ei hän tee haastattelussa aaltoja tai hihku innoissaan. Jos hän tekee jotakin edellä mainittua, niin siitä voi kertoa jutussa erillisessä kappaleessa. Samaan kategoriaan: iloita.
  
• Virnistää. Virnistää alentaa haastateltavaa. Mieluummin hymyilee.
  
• Kommentoida. Öh, mitäpä muuta haastateltavan sanominen olisi kuin kysymyksen kommentoimista?

No niin. Näillä eteenpäin. Vapaapäivä, missä olet?