Tänään oli hyvä päivä. Aamu alkoi reippaalla heräämisellä kymmenen aikaan. Kaveri soitti ja sanoi, että pitäisi lähteä mäkeen, ulkona on eeppinen keli. Juu, han kohta, kunhan tästä nousen.

Puoli kahden aikaan ehdin sitten mäkeen asti. Ensimmäinen laskupäivä pitkään aikaan, aurinko paistaa eikä aivan jokainen käännös kolahtanut edes kiville. Voiko enempää vaatia?

Ruinettesin hissiaseman (n. 2200) alapuolisia rinteitä ei ollut vielä avattu, joten kokeilimme onneamme. Kannatti kokeilla, sillä ala oli viiden sentin kovettunut kerros lunta ja päällä kymmenisen senttiä tuoretta.Hyvältä tuntui ja näytti.


Tällaista tänään. Miku laskee.

Oli mukavaa olla taas ylhäällä. Monot tietysti painoivat ja jaloissa alkoivat käännökset tuntua jo hetken kurvailun jälkeen, mutta eipä se haitannut. Eikä se, ettei rinteiden kunto ollut mitenkään täydellinen, offareista nyt puhumattakaan. Maisemat olivat edelleen upeita.


Vähän noita kiviä vielä paistaa siellä täällä...

Jottei päivä olisi ollut aivan täydellinen, oli töissä kevyt vauhti päällä. Alkukaudesta lasinkerääjiä on töissä vain yksi/ilta, kun sesonki pyörähtää kunnolla käyntiin niin kaksi. Tänään meitä oli liian vähän, eli sain painaa yksin melkein kahden edestä töitä. Meinasi huumori loppua välillä kesken. Onneksi tiimityö toimii ja baarimikotkin ehtivät kantelemaan tuoppeja.


Nikke valitsee linjaa.

Huomiseksi on ilmeisesti ennustettu pilvistä keliä, joten Cashbahin eli lokaaliyökerhon avajaiset sattuivat tänään hyvään saumaan. Rok rok.


Laaksossa on vielä vihreää.