Hiihtohommien lisäksi Gulmargissa on hyvin vähän tekemistä. Muslimimestoilla ei ole sellaisia baareja kuin läntisessä maailmassa on totuttu. Useimmiten afteri on tarkoittanut kahvi- ja teekannuja omassa hotellihuoneessamme. Tai noh, oikeastaan aina.

Pine Palace-hotellissa on ravintolan lisäksi hengailulounge, jossa jotkut kuulemma joskus istuvat. Sinällään hiihtojen jälkeistä kulttuuria ei vain ole. Toisaalta ei täällä ole jengiäkään, joten Itävallan latobileisiin lehmännahkahousut jalassa ei olisi resursseja, eikä lehmiäkään saa nylkeä.


Naapurimme.

Niinpä aika Kashmirissa on ollut hyvää sekä hengelle että ruumiille. Urheiluleirimentaliteetti hierojineen kaikkineen (6 e/puoli tuntia) on tehnyt meistä kaikista salskeita nuoria miehiä. Myös päivän laskukuvien ja -videopätkien katselemiseen on ollut reilusti aikaa. Ja kuten huippu-urheilijoiden elämänrytmiin kuuluu, nukkumaan mennään ajoissa, jotta aamulla jaksaa taas painaa.


Intialaisturistit diggailevat lumesta. Niin mekin. Tosin emme tarvitse ketään ylimääräisi tyyppejä heittelemään sitä päällemme.

Huippuhetki koittaa kerran viikossa. Silloin pääsee maasturitaksilla Srinagariin. Isossa kaupungissa on menoa ja meininkiä juuri niin paljon kuin kehittyvän maan kaupungissa on. Snägärissä pääsee internetiin ja se on kivaa. Lisäksi takaisin urheiluleirille lähtee mukana yleensä hedelmiä, mehuja, leipomotuotteita ja mitä sitä nyt sattuu tarvitsemaan. Myös hienot lounaat lokaaliravintoloissa kuuluvat kaupunkipäivän ohjelmaan.


Punnerrusprojekti elää ja voi hyvin. Seba näyttää esimerkkisuorituksen täyspakkauspunnerruksesta.

Kirjojen mukana roudaaminen on ollut ässä veto, tosin kuten todettua, iltasähkön heikon tehon vuoksi otsalampun valkoinen valo on tullut tutuksi. Ostin Helsingistä Alastalon salissa -tiiliskiven. Ei sitä tulisi varmaankaan missään muualla luettua kuin tällaisessa retriitissä. Jotka ovat kirjaa selailleet, tietävät, että teksti on aika jyrkkää ylämäkeä.


Toinen naapuri.

Tylsää ei ole ollut. Illallisen tilaaminen, odottelu ja syöminen on oma projektinsa, samoin kylpyhuonetouhut vievät pesuiltoina oman aikansa, kun vettä täytyy odotella kärsivällisesti. Ei sillä, että täällä olisi mihinkään kiire.


Antti jätti käden tahalleen taakse, ettei kuva onnistuisi. Ei kai sentään, lumi vaan vei mukanaan.