Olimme lähdössä haikkaamaan loppuaamupäivästä Mt Gelelle. Sukset olivat jo repussa ja haikkilaulut mielessä, kun pari kaveria sattuu hissiasemalle kertomaan päivän uutisia. Toisessa päässä hiihtoaluetta, Jumbo-hissin luona, oli ilmeisesti etelä/länsiseinä vyörynyt isosti. Hissi oli suljettu ja vyöryjälkeä oli sondaamassa aikamoinen määrä ihmisiä. Vyöry oli tullut kaiken lisäksi pitkän siirtymäreitin päälle.

Mt Gelen takapuoli on varjossa ja pohjoisseinällä, mutta aamun kova lämmönnousu sai meidätkin perääntymään. Ehkä lasku olisi ollut hyvä, mutta eipä ollut fiilistä lähteä ylös.

Niinpä lähdimme alas. Ensin löytyi mukavaa loskahiihtoa alle 2 500 metristä. Aivan mahtavaa, varsinkin kun polvet säilyivät ehjinä.


Miku laskettelee.

Katselimme hissistä Attelaksen ykköskurua, joka näytti varsin hyvältä. Ei muuta kuin sisään ja menoksi. Edellisen laskun nuoskasta ei ollut tietoakaan, kun kuru ja siitä avautuva kenttä oli täydellistä pehmeää lunta. En tajunnut lumen määrää ennen kuin otin pesukoneet yhden hypyn jälkeen. Sukset jäivät matkalle ja lähdin nousemaan niitä kohti, mutta lunta oli kentällä valehtelematta vyötäröön asti. Siteet kiinni ja taas mentiin.

Kylillä on nyt todella lämmintä. Afterilla näkyy jengiä t-paita päällä. Rok rok.


Miku stikkaili pehmeää lunta.