Viimeinen aamu Delhissa valkeni savusumuisena, kuten aiemmatkin aamut. Uskollinen kuljettajamme Rah vei meidät viimeistä kertaa lentokentälle.

Rinkkani oli löytynyt edellisenä yönä lentokentältä, samoin yksi ylivuotinen hiihtopummi. Otimme molemmat mukaamme.

Yhden tähden hotellihuone yllätti.


Vessa yllätti - ei torakoita.

Aamuvarhaisella ajelimme tyhjiä teitä kohti lentokenttää. Kotimaan lentojen puoli ei ollut yhtä hieno kuin kansainvälinen, luonnollisesti.

Jet airways oli selvästi panostanut palveluhenkilökuntaansa. Ystävällisten neuvojen saattelemana etenimme turvatarkastuksen läpi kohti check in -pistettä.

Nyt oltiin kehitysmaapuolella, vaikka Hyundain valomainokset yrittivät väittää vastaan.

Delhin keskustan liikenne luistaa kauhun tasapainossa.

Panimme kaikki matkatavaramme vaa´alle. Suksipussit eivät mahtuneet kokonaisina, mikä oli hyvä asia. Rinkat valitettavasti näyttivät koko painonsa. 65 kiloa, kaksi henkilöä, liput käteen ja taas uuteen turvatarkastukseen.

Käsimatkatavaroiden läpivalaisulaitteella olimme yllättyneitä. Läppärit saivat olla repussa omissa suojakoteloissaan, samoin kameravälineet. Takin taskuista ei tarvinnut nostella mitään ulos.

Jokaisella matkustajalle tehtiin henkilökohtainen patukkatarkastus. Patukka piippasi huomatessaan metallia. Se ei sattunut.


Lokaaleja India Gatella.

Lopulta olimme läpäisseet kaiken. Helpotti. Aamulla alkanut päänsärky alkoi laantua, enää ei tarvinnut jännittää. Rukouskutsuiksi uskomamme äänet kaiuttimista paljastuivat lähtevien lentokoneiden tunnuksiksi. Odottelemme parhaillaan lupaa edetä portille. Portilta näyttää olevan 20 askelta lentokoneelle, maata pitkin.

Lentokentällä havaittua:

-25 pistoolia

-Aika monta ei-intialaista

-Ei mainittavia ravintolapalveluita, vain pieniä snack-tiskejä.

Ja vielä kuvia Delhistä:


Terassilla.


Lapset pitävät valokuvatuksi tulemisesta. Koululaisia kotimatkallaan.


Kuka ei kuulu joukkon?


Keksi hyvä kuvateksti.


Punainen linnoitus on vanhan Delhin jonkinlainen vetonaula. Komia paikka.