tiistai, 9. tammikuu 2007
Hyppyjä suojasäässä
Onhan täällä vielä ihmisiä, vaikka kiireisimmän ajan piti olla jo ohi.
Pilvinen sää ja lämpimät kelit mahdollistivat ensimmäisen jibbailupäivän pitkään aikaan. Suksivuokraamosta kapeat temppusukset alle ja mäkeen.
Ensimmäinen yllätys tuli heti ensimmäisessä alamäessä. Tällaiset hammastikuthan leikkautuvat rinteeseen! Outo tunne, sillä tavallisesti lasken +30 metrin kääntösäteisillä suksilla. Lisäksi näissä jibbailulankuissa kantit olivat terävät ja luisto kohdillaan, eli kovassa vauhdissa alkoi melkein pelottaa, kun pituuttakin oli parikymmentä senttiä vähemmän kuin olen tottunut.
Kuin hammastikuilla kurvailisi.
Pääsin kaatumatta snow parkkiin eli hyppyrialueelle asti. Ensimmäinen vauhdinotto pelotti - kohta pitäisi lentää. Kuten aiemminkin on tullut todettua, ilmassa keho lepää. Hyppiminen oli yhtä kivaa kuin ennenkin. Toinen yllätys oli hyppyjen sujuminen. Pienehköstä boksista kolmonen ja satakasikymppinen pyörivät ensimmäisillä yrityksillä. Tyylissä on vielä hiomista, mutta pyöriminen oli silti kivaa.
Snow parkissa oli minun lisäkseni vain yksi ryhmä junnarihyppijöitä. Kyllä vanha sai taas ihmetellä, kun seitsemän hengen ryhmä menee possujonossa hyppyriltä toiselle ja saman tien hissiin. Missä hengailu, missä toisten hyppyjen seuraaminen, missä yhteisöllisyys?
Itse väänsin musiikit korvilla vauhdinottomäen kävellen ylös, aivan kuten silloin, kun itse olin vielä nuori. Hissit ovat heikkoja varten. Lisäksi pojilta jää pohkeiden ja reisien maitohapot kokematta. Eivät taidotkaan kasva, kun voimaa täynnä olevilla lihaksilla joutuvat hyppynsä suorittamaan.
Kommentit