Käytännössä rata oli kapea rinne, jossa oli paljon kurveja ja hyvin vähän suojaverkkoja. Sukkulanmuotoiset kelkat eivät ole mitenkään helppoja ohjata, joten muutamia osumia tuli parinkymmenen hengen joukollemme.
Itse otin mukaani yhden puisen rinteen reunaa osoittavan kepin, joten nyt vasen sääri on turvonnut ja aika kipeä. Hauskaa se kuitenkin oli.
Kuten kuvasta näkyy, kelkoilla mentiin pää edellä. Kypärät oli jokaisella, samoin lähes kaikki olivat pukeneet selkäpanssarin päälleen. Fiksuimmilla oli myös polvisuojat, jotka olivat ilmeisen käytännölliset rinteen ulkopuolella. Niinpä, kelkoilla pystyi vetelemään ajamattomalla alueellakin loistavasti. Välillä kyllä vähän pelotti, kun vauhti kiihtyi ja ei nähnyt, onko edessä olevan kummun takana pudotus vai jatkuuko mäki tavallisena.
Ja näin "kelkat" kulkivat ylös.
Villiä touhua, suosittelen jos joskus on mahdollista kokeilla.
Kommentit