Jyväskylän kisat menivät huomattavasti paremmin kuin etukäteen osasin odottaa. Kisojen seuraamisen lisäksi oli mukavaa tavata eri lehtien kesäurheilutoimittajia. Samat asiat näköjään rassaavat ja naurattavat toimituksissa ympäri Suomea, mikä on tietysti ihan helpottavaa kuulla.

Juttujen kirjoittaminen stadionin kovalta penkiltä tuotti välillä aikamoisia tuskia, pääasiassa huonon ergonomian vuoksi. Selkä meni jo perjantaina aivan jumiin, eikä lauantain ja sunnuntain pitkän päivät helpottaneet tilannetta.

Toinen epämukavuutta aiheuttava tekijä (millloinkohan olen oppinut käyttämään näin virkamiesmäisiä käsitteitä) oli tulostimen puuttuminen pressikatsomosta. Omille sanoilleen tulee tunnetusti sokeaksi, mutta paperiversion tiirailu auttaa yleensä edes vähän. Jälkeenpäin kun vilkaisin juttujani lehdestä, niin ärsyttävän paljon kirjoituksissa oli käytetty samoja termejä ja sanoja.


Median valtaamalla ylärivillä oli läppäreitä parhaimmillaan noin 50 kappaletta vierekkäin.

Toisaalta olen monesti kuullut sanonnan, että tämän päivän lehti on huomisen kalankääre. Ja huhujen mukaan ns. tavallinen ihminen ei lue juttuja yhtä tarkasti kuin toimittajat itse, mutta silti pienet tyyliseikat ärsyttävät. Helppohan päälle puskevaa deadlinea olisi syyttää, mutta silloinhan ne todelliset taidot taitavat vasta tullakin esiin.
Vähän samalla tavalla on yhdyssanojen kirjoittaminen netissä - jos kirjoittaa huolimattomasti, niin silloinhan yhdyssanojen pitäisi mennä oikein, jos ne kerran osaa.

Maanantaina oli ensimmäinen vapaa seitsemään päivään. Tuli tarpeeseen. Huomasin myös, että kiipeily on jäänyt taas aivan liian vähälle. Imatran Linnavuori lokaali-Jollin opastuksella näytti hyvältä, mutta tuntui harvinaisen pahalta. Vaikka tietää roikkuvansa yläköyden varassa, tuntuu silti muutaman sormen listasta kiinni pitäminen harvinaisen epämiellyttävältä. Toisin sanoen harjoituksen vähyyttä.


Mikko reenasi sormivoimia Imatralla.