Millä perusteella elämä Alpeilla olisi jossakin määrin epäaidompaa elämää kuin Suomessa? Ihan kuin olisi olemassa jokin malli, jonka mukaan pitää mennä. Ihan kuin arki olisi aidompaa Suomessa kuin jossakin muualla. Entäpä jos tämä härmäläinen katuuntuijotus-meillä-ei-tunneta-termiä-please -meininki onkin vain sellaista, josta ihmisen pitäisi päästä pois, mutta ei vain irtoa? Miksi oletusarvoisesti suomalaisen pitäisi olla onnellisin Suomessa?

Isku vasten kasvoja on kova, kun on jättänyt lämpimän ja vihreän Sveitsin ja haistelee täällä harmautta. Toisaalta nyt pitää muuttaa, hoitaa asioita ja hakea tavaroita ympäri Suomea. Jos keskittyisi sitten suomenkielisiin lehtiin ja radiokanaviin, joilta ei kuulu ranskalaista muzakkia ollenkaan. Ettei jotain hyvääkin.