Paljonkohan ulkoisen kovalevyn tietojen kaivaminen maksaa, jos piuha alkaa savuttaa eikö tietokone löydä enää kovalevyä, jossa on 200 gigaa kamaa sisällä?

On aika äijä olo. Ostin partahöylän, jonka mukana tuli neljä Gillette Fusion Stealth Razoria. Siis yhdistyneitä salamyhkäisiä teriä. Kylppäri toiminee tulevaisuudessa näyttämönä aivan uudenlaisille asioille. Mutta millaisille, sitä en tiedä itsekään.

Vielä kun keksisi, että mihin pitää käyttää värinätärinänappia, jota painamalla teräpää alkaa väristä. Kyse on kuitenkin vain harvojen partahaiventen ajelusta. Ja mistä lie johtuu, että perusterät ovat kalliimpia kuin hi-tech -malli varaterineen.


Keskellä SE nappi.

Kävimme alkuillasta taistelemassa sadekuuroja vastaan släklainilla, eli tasapainoilemalla litteällä köydellä. Äärimmäisen haastavaa, vaikka Marko ja Sanna sillä todella taitavasti vetävätkin.


Sanna etenee.


Maco kyykistelee.

Jokin siitä lajista tekee hankalan. En tajua. Mutta hyvää treeniä sekä keskivartalolle että mielelle. Kun ei ihan heti opikaan.


Arttu tuettuna.


Arttu sekunti edellisen jälkeen. Sanna kuvasi.

Neil Youngin ripustusta (vika biisi oli hyvä), Lappeenrannassa veneilyä (seura ja vene oli hyviä), Meat Loafin purkua (Jäähallin katto on kutittava) ja vaihtelevaa keliä (auringonlasku oli kiva, purjehtiminen sateessakin oli hauskaa).


Komia vene.


Hietsussa alkuviikosta.

Olen käyttänyt pitkään samaa kännykkäoperaattoria. Olen torjunut puhelinmyyjien kyselyt mahdollisesta vaihtamisesta, koska mitään ongelmia ei ole ollut. Koska vuosirytmiini kuuluu jonkin verran pidempiä ulkomaanreissuja, en ole myöskään kokenut satunnaisten isohkojen laskujen maksamista mitenkään häiritsevänä tekijänä.

Nyt kesän myötä huomasin, ettei puhelinlasku ole oikein pienentynyt, vaan on pysytellyt 60-70 eurossa. Okei, aika tarkalleen siellä yläpäässä. En ollut tutustunut oikein edes vaihtoehtoihin, mutta nyt pistin puhumani minuutit ja lähettämäni tekstiviestit puheaikalaskuriin. Kuinka ollakaan, laskuri suositteli vaihtamaan nykyisestä minuuttiveloitussysteemistä puhepakettiin.

Koska liittymätyyppiä saa vaihtaa useamman kerran vuodessa, niin tein rohkeasti muutosilmoituksen. Seuraksena uusimman laskun saldona oli 40 euroa, vaikka puhe- ja tekstiviestimäärät pysyivät kutakuinkin samoissa luvuissa kuin aiemminkin. Enpä ollut aiemmin tajunnut vaihtaa.

Ajelin kaikessa rauhassa pyörälläni töistä kotiin. Eteeni tuli suojatie, Töölöntorin kulmilla. Autoja menee ohi, jalankävelijöillä on punainen valo. Autojen valot muuttuvat punaisiksi, muutama sekunti ja suojatielle syttyy vihreä ukkeli.

Lähden ylittämään suojatietä. Huomaan silmäkulmassani lähestyvän objektin. Taksi jarruttaa metrin ennen minuun osumistaan.

Häkellyn, tuijotan vain taksikuskia silmiin. Hän katsoo yläviistoon hakeakseen tukea törkeää punaista päin ajamiselleen tsekkaamalla, palaako minulle vihreä. Palaahan siellä. Kuskin katse ei enää palaa minuun.

Ei varmaan ole ensimmäinen kerta tässä maailmassa, mutta ensimmäinen kerta minulle, kun joku ajaa melkein päältäni. Jos en olisi ollut niin ihmeissäni tästä älyttömästä välinpitämättömyydestä, olisin tehnyt ns. anttidelhissä-tempun ja polkaissut ovea vähän sisään. Farmari versus mies ei olisi päätynyt miehen voitoksi. Mutta ettei jotain hyvääkin. Keksin kesäkäyttöä jäähakulleni. Sillä on parempi koputella päälle yrittävän auton ikkunaa kuin pelkällä kädellä.

Ilmoittauduin syksyksi kouluun. Syyskuun alussa pitäisi olla luennoilla Lappeenrannassa, kauppatieteitä lukemassa. Edellisen kerran kokeilin samaa syksyllä 2005. Siitä on aikaa.

Vähän oikeastaan harmittaa, kun suunnaksi varmistui itäraja. Hain Lahteen ja Tampereelle valokuvaustouhuihin, mutta ensimmäisessä ei tullut kutsua kokeeseen ja jälkimmäisessä jäin parin pisteen päähän, klassisesti.

Uskon kuitenkin, että asioilla on tapana loksahdella paikoilleen. Mitä lie tulevaisuus tuo tullessaan, mutta se on varmaa, että Lappeenrannasta on helpompi lähteä talveksi pois kuin Lahdesta tai Tampereelta, joiden opinto-ohjelmat ovat aika paljon sitovampia. Kuten eräs sveitsiläisessä pikkukylässä asuva suomalaiskuvaaja-galleristi sanoi, laskukuvia oppii ottamaan ottamalla laskukuvia. Eli ei muuta kuin harjoittelemaan. Kunhan syksyn matriisilaskennoista on selvitty, hiton talous- ja finanssimatematiikka.


Yksi Lahden muotsikan ennakkotehtävistä oli ryhmäkuvan ottaminen. Oma versioni.

---

Talvisin suurin intohimoni on ulkoilmailu. Tarkemmin sanottuna mäennousu ja -lasku sen monissa muodoissaan. Viime viikkoina olen löytänyt kesälle samanlaisen harrasteen, jossa saa käyttää teknisiä, säänmukaisia vaatteita, voi nousta aikaisin, käydä eri paikoissa, hikoilla ja nauttia itse tekemisestä. Kyseessä on tietysti puutarhatyöt. Mutkien kautta olen päässyt tekemään kaikenlaisia feng shui -henkisiä kivetyksiä, aidanrakennusta ja ties vaikka mitä. Mahtavaa työtä.

Mutta vapaatakin on ollut. Auringonpimennyksen aikaan olin sopivasti vähän pohjoisemmassa, jossa kuun varjo oli hieman enemmän valon edessä kuin etelässä.


Sellainen arska.

Reissussa opin, että lampaat ovat vähän herkkiä. Läheiselle pellolle sattui tulemaan lampaita syömään heinää. Ajattelin ottaa niistä kuvia. Mallailin hieman.


Kuva kaipaa vähän kiinnepistettä.

Sanon hiljaisella äänellä "bää". Jos vaikka joku niistä nostaisi päätään.

Sekunti kuluu, mitään ei tapahdu. Sitten, kuin salamaniskusta, kaikki villavarastot nostavat päätään ja lähtevät hirmuiseen joukkopakoon.


Kas näin häipyy kuvausmahdollisuus.

---

Kuvaamisesta manipulointiin. Digitoday paljasti, että Ylelle Jyväskylän rallia kuvannut "freelancer" oli muokannut kuvia totuudenvastaiseksi. Taloussanomien uutinen tässä.

Mikä näissä manipulaatioissa on niin vaikeaa? Samanlainen clone stamp toolin käyttö käräytti Reutersille kuvanneen Adnin Hajjinin aikanaan, kun hän lisäili savua tökerösti kuviinsa.

Erään kuvaajan blogissa sanotaan, ettei rallikuvaa olisi pitänyt nostaa julkisuuteen, koska se ei muuta kuvaa. Mielestäni kysymys on luotettavuudessa, joka on uutistyössä ensiarvoisen tärkeää. Ehdoton ei muokkailulle.

En ole mikään Batman-fani, mutta uusin Yön ritari on kököstä suomennoksestaan huolimatta aika hyvä pätkä. Ja kuten jossakin arviossa sanottiin, enemmänhän elokuva kertoo Jokerista, joka olikin aivan mahtava. Hieman miinusta pitkästä kestosta ja lopun ällöttävästä jenkkimahtipontisuudesta.

Parin päivän reipas työputki alkoi torstai-illan ripustuksilla. Perjantai alkoi heti aamusta päivystysvuorolla, kun pari kaapelivetoa piti siirtää kulkemaan kattoja pitkin. Illalla työt alkoivat keikan loppumisen jälkeen, ennen yhtätoista.


Keikalta saa yleensä muistoksi paidan. Sillä on myös käytännön merkitystä, sillä eriväriset paidat helpottavat purkuhommissa kiertuehenkilökuntaa, kun omat roudarit tunnistaa väristä. Iron Maiden jakoi kaikille mustat paidat, mutta teksti selässä ja rinnassa vaihtui tehtävän mukaan. Harvoin näkee tällaista panostusta.


Viimeiset ripustukset olivat maassa puoli kahden aikaan aamulla. Pikkubussilla Tampereelle. Ratinan stadionilla olimme neljän jälkeen.


Kello 6.06 heräsimme hyvin torkuttujen puolentoista tunnin unien jälkeen valmiina töihin.


Maailmalla on muutama iso firma, jotka välittävät kiertuehenkilökuntaa isoille kiertueille. Mr. Excellent (oikea nimi ei juuri nyt muistissa) vastaa valoista ja muista sellaisista systeemeistä. Herran mielestä kaikki on excellent tai brilliant. Ellei sitten those fucking twats don´t understand anything! Kiertänyt jo 1970-luvun alkupuolelta.


Alumiininen lava tuli Ruotsista. Kevyt ja mukava, mutta ei kestä yhtä paljon kuin valurautaiset (tms.) lavat, joita Helsingissä käytetään. Eipä sillä, aamulla alumiinikin tuntuu kädessä hyvältä, kun sitä puristamalla saa köyden käytöstä turvonneet sormet taas toimimaan.


Päivällä nukuimme muutaman tunnin, kiitos Epulle saunasta ja majapaikasta.


Roll over tarkoittaa sitä, että rakenteita jäädään purkamaan yöllä keikan loputtua. Aika maaginen fiilis, varsinkin parin kokiksen ja energiajuomatölkin jälkeen. Vaikka mieluummin sitä yöllä nukkuisi, niin olihan se siistiä nähdä auringonlasku ja -nousu sekä öiset lokkiparvet stadionilla.


Kun lava oli laskettu, tornit katkottu, kattopressu vedetty alas ja kiinnityspinnejä hakattu auki n. 100 kappaletta, oli aika lopettaa työnteko. Kello 7.30 olimme vapaita lähtemään. Kuten eräs vanha kettu sanoi, vapautuskäskyn kuultuaan ei kannata enää taakseen katsella. Saunan ja hotelliaamiaisen kautta kotimatkalle ja nukkumaan.

Niin, keikalle en jaksanut tai ehtinyt. Onneksi Iron Maiden lähtee huhujen mukaan areenakiertueelle jo ensi vuonna. Silloin viimeistään. Ellei elokuussa sitten Unkarissa...

Ranskan ympäriajossa tuli kolmas epo-käry. (IS 17.7.)

En oikein ymmärrä. Jos pyöräilijät tietävät, että kisoissa testataan veridopingia ja että testejä on paljon, niin mitä järkeä sitä dopingia on käyttää?

Uusin kärynnyt oli joku italiaano, joka oli joutunut antidoping-viranomaisten tarkkailuun jo viime vuonna, kun hänen hormonitasonsa olivat liian matalalla.

Mitenköhän tuo kaman pumppaaminen elimistöön vaikuttaa vaikkapa kymmenen vuoden päästä ihmiseen? Onhan niitä sydäreitä ja muita vuosien varrella nähty. Ehtiiköhän dopingin haittavaikutuksia edes ajatella?

Olisi mielenkiintoista nähdä jotain testituloksia, jossa kaksi samantasoista urheilijaa treenaisi optimaalisesti, mutta vain toinen vetäisi kiellettyjä aineita, toinen vain kaurapuuroa ja ehkä jotain protskujuomia. Että kuinka iso se ero todella on. Tosin tuollainen testi lienee mahdollinen vain teoriassa. Mutta silti. Vetääköhän Evilä aineita?

Tiistaina noudatin erään ystäväni taktiikkaa ja heräsin vapaapäivästä huolimatta ajoissa. Hyppäsin ysin jälkeen kaverin kyytiin ja lähdin kokeilemaan purjelautailun kuvaamista. Mukaan kamera, lehtiä ja riippumatto, koska itse atleetti eli Simo lähti välillä aika kauas ulapalle.


Harvassa ovat surffaajat, joilla ei ole pakettiautoa.


Ihme kiristelyä noinkin rennossa lajissa.


Sinne lähti.


Sieltä se taas tulee kohti.


Paikallista tätiä harmittaa surffaajien hengailu "hänen rannallaan". Ratkaisuna kieltokyltti, made by täti jolla on liikaa aikaa.

Sitten olikin aika lähteä kiipeilemään. Suuntana oli Rollarit, eli moottoritien varressa oleva kallioseinä. Yhden vierailun perusteella näyttää mukavalta paikalta. Kun yleensä Suomen kalliot tuntuvat sijaitsevan jossakin hirvikärpäsjoukkueiden ja hyttyslegioonien miehittämillä korpimailla, löytyy Rollarit suoraan tien varresta. Aurinkokin paistaa.


Maco haistelee sopivaa paikkaa kiilalle.


Ja viimeinen ote vielä...

Vähän tuon auringon kanssa oli ongelmia kiipeilykuvissa, mutta tarkennukset alkavat olla ihan ok.

Investoin uuteen linssiin. Nyt repusta löytyy Canonin 70-200mm f 4.0 L USM -putki. Piti heti lähteä tietysti testaamaan, kun sain linssin kotiin. (Tarkoittaa siis kauas ulottuvaa zoomiputkea, jolla kaukana olevat kohteet tulevat lähelle ja taustan saa helposti epäteräväksi. Tuo L-sarja kestää myös säänvaihteluita jonkin verran paremmin kuin suojaamaton linssi.)

Kiasman edessä sattui olemaan temppupyöräilijöitä. Pojat vetelivät makeita temppuja ja spinnejä ja ties mitä hässäköitä aikamoisella vauhdilla. Aika monesta kuvasta puuttuu juuri ratkaisevan iso osa pyörästä tai ukkelista, mutta pariin ruutuun osui hahmo juuri sopivasti.


Lippalakkimies ei ole kaatumassa, vaan pyörittelee runkoa eturenkaan ympäri. Cool.


Pyörillä taiteilu muistuttaa jotenkin tanssia tai balettia. Tässä on hauska tunnelma. Molemmat artistit pyöräilivät omaan tahtiinsa, mutta sattuivat sopivasti samalle linjalle.


Jos jossakin olisi valokuvakilpailu, jonka aiheena olisi keskittyminen, lähettäisin tämän kuvan tarjolle.

Parin päivän jälkeen uusi linssi tuntuu todella hyvältä ostokselta. Kuvat ovat terävämpiä ja värikylläisempiä kuin edellisellä, huokealla 200-millisellä otetut. Lupaa hyvää ensi talvea ajatellen.

---

Olen laittanut nyt muutamaan postaukseen kuvat aiempaa isompina (ennen pitkä sivu oli 600 pikseliä, nyt 700). Latautuvatko kuvat aiempaa pidempään, mahtuuko koko kuva ruudulle tai onko näkynyt muita ongelmia? Omalla koneellani kuvat näyttävät ihan hyviltä. Kiitos vastanneille.

Springsteenillä oli hieno keikka. Pääsin jopa viiden metrin päähän ukkelista, kun odottelimme lavakamojen purkua.

Stadionkeikat ovat rakennusmielessä ihan oma lajinsa verrattuna perinteisiin Areena- tai Jäähallikeikkoihin. Työpäivät ovat pitkiä, 07-19/20. Toisaalta firma tarjoaa aamupalat, lounaat ja päivälliset. Stadionpäivinä pysyy siis poissa pahanteosta ja saa täyden ylläpidon, eli diili on rankkuudessaan oikeastaan ihan hyvä. Ja tietysti paras bonus odottaa juoksuradan ulkoreunalla, johon on pystytetty juomapiste. Sieltä saa jääkylmää Hartsportia! Nostalgian lisäksi estää kramppeja.

Toinen eroavaisuus on työskentely ulkomaalaisten kanssa. Kiertueilla lavanrakennushommissa on aika monta kiertävää ammattilaista. Saksalaisilla, belgialaisilla ja australialaisilla on ihan oma meininkinsä siinä työssä. Tulee sellainen perinteinen oppipoika-mestari-fiilis, kun 25 metrin korkeudessa hakataan moskilla (sellaisia pieniä moukareita) teräspinnejä pieniin koloihin.

Ensi viikolla soittaa Iron Maiden.


Rekkojen kääntymispaikan kohdalle on aseteltu paksut vanerit, mutta liekö mondo keikan jälkeen entisellään...


Ripustushommia. Eri väriset köydet helpottavat yhteydenpitoa maasta kattoon.

Jos pidät aidosta tunnelmasta, kauniista tarinasta, musiikista jota haluat kuunnella vielä leffan jälkeenkin, tuoreesta a guy meets a girl -menosta ja ties vielä mistä, niin käy katsomassa Once.