Eli miltä reittimme näytti - tähän asti.


Toivottavasti tuosta näkee nuo 1/11... jne paikat. Ainakin omalla koneellani näkyy hyvin.

Lisäksi kuvia matkan varrelta, joita en eilen tökkivän nettiyhteyden vuoksi jaksanut laittaa koneelle.


Nyt tiedän, miltä maistuu pasta, joka on keitetty vedessä, joka ei ole saavuttanut kiehumispistettään. Ei siis ihme, ettei kukaan muu käyttänyt Flinders Rangesin leirintäalueen bbq-levyjä. Veden kuumenemista odotellessa oli aikaa leikkiä kameralla.


Kuinka lisko maastoutuu muuttamalla väriään. Kings Canyonilla oli mukava kuvata liskoja, sillä ne jämähtivät aina paikalleen, luullen meitä saalistajiksi. Yksi isokin lisko nähtiin, se oli vajaan metrin mittainen ja keltainen. Enpä yrittänyt kuvata.


Outbackissa ihmiset elivät edelleen aivan kuin 1900-luvun alkupuolella. Toisaalta, miksipä niitä rakennuksia purkamaan ja rakentamaan, jos ne edelleen toimivat. Tällaisia bensapumppuja oli lähes joka kylässä. Romanttista, sanoo eurooppalainen, ja ottaa kuvan mustavalkoisena.


Pitkillä ajomatkoilla mutka oli päivän kohokohta.


Rob Cassebo on polkenut viiden vuoden ajan maailmaa ympäri. 100 000 kilometriä alkaa olla takana. Miksi? -Pitkäaikainen unelma.
Mies kävi myös Suomessa. Piti näkemästään. Enää Uusi-Seelanti jäljellä, sitten takaisin kotiin Kanadaan.


Väri maantiellä vaihtui välillä hyvinkin selkeästi.


53 metriä, 110 tonnia, yksi litra per ajettu kilometri. Road trainit eli tiejunat loivat peräänsä aikamoisen imun. Tuollainen vehje aloittaa jarruttamisen puolitoista kilometriä ennen taukopaikkaa.