Aamulla siivosimme kämpän, söimme viimeiset kebabit Chamonixissa, veimme ruokaa hipille ja lähdimme - taas - eteenpäin.

Ajomatka Engelbergiin sujui mukavasti. Moottoriteiden sijaan huristelimme pikkukylien ja lannanhajujen läpi, serpentiiniteitä ylös ja laaksoja pitkin alas. Itse olin ratissa, joten reissuun kuului myös muutama liittymän missaaminen ja liikenneympyräpaniikki. Mutta niistä selvittiin.

1428979.jpg
Vihreää kuin Suomessa helmikuussa.

1428980.jpg
Haupstrasse eli pääkatu. Ei ollut kovin kummoisen kokoinen kylä.

1428981.jpg
Tiellä Interlakeniin.

Tänä talvena olen oppinut paljon järjestelmäkameran käyttämisestä. Kashmirissa yhden lumisen käännöksen kuvaaminen muistutti, että kuvausreppu kannattaa sulkea huolellisesti ennen kuvan ottamista. Ei tarvitse kaivella ylimääräisiä lumia pois linssistä.

Kashmirissa opin myös sen, että objektiivin suojus kannattaa laittaa taskuun, koska muuten sellaiset kamat häviävät helposti. Tosin vieläkään en ole oppinut panemaan kamerahärpäkkeitä samaan taskuun. Kuvaamisen jälkeen käyn edelleen kaikki taskut housuista, takista, sisätakista ja repusta läpi, ennen kuin kaikki tarpeellinen on kasassa. Voisi kai sen helpomminkin tehdä.

Lyhyen paikallaolon jälkeen myös Engelberg on päässyt opettajien listalle. Eli kannattaa pistää kamera aina takaisin omalle paikalleen reppuun, eikä heittää sitä huolettomasti auton takapenkille. Muuten voi joutua tahtomattaan suorittamaan pudotustestin. Todettakoon nyt, että 70 sentistä asfaltille ei vaikuta runkoon eikä linssiin mitenkään. Onneksi.

Niin, Engelissä tuntuu olevan hyvä meininki. Linnut laulavat, vuorilla on lunta ja kohta sitä pitäisi tulla lisää. Aurinkoakin on snow-forecastissa ennustettuna.