Illalla poikain kanssa kiipeilemään.

Muutaman lupaavan yrityksen jälkeen vasen takareisi alkaa kiristellä. Olisikohan pitänyt venytellä joskus maratonin jälkeen vähän huolellisemmin?

Kävimme boulderoimassa eli kiipeilemässä matalahkolla kivenmurikalla reittejä ilman köysivarmistuksia. Boulderoidessa maahan laitetaan padi eli patja, jonka päälle putoamiset tähdätään. Sellainen olisi ollut fiksu veto viime syksynä, kun teloin nilkkaa oikein urakalla.

En ole ikinä pitänyt boulderoinnista juuri sen putoamisaspektin vuoksi. Jos nilkka tulee huonossa asennossa alas tai padin läpi tuntuu kivi, muljahdus voikin muuttua murtumaksi. Ilmeisesti viime syksy traumatisoi sen verran pahasti, ettei mieli antanut periksi yrittää täysillä. En ole tavallisesti traumatisoituvaa tyyppiä, joten tämänpäiväinen vähän yllätti.

Otin sitten kuvia muista, samalla kun venytin takareittä takaisin normipituuteensa.

674441.jpg
Tuomo kurotteli.

674498.jpg
Tuomo väänsi.

674452.jpg
Aurinko paistoi.