Sadetta alle tonnissa, lunta yli 1550 metrissä. Hyvää lunta yli 2100 metrissä.

Aamulla Brusonin ylimmän tuolihissin avautumista odottaa parikymmentä suomipekkaa sekä muutama hurri ja britti. Briteillä ei ollut reppuja mukana, mutta kommenttia irtosi kyllä: ”Hyvä että teillä pojat on vesisukset mukana.”

Räntäsateen kasteltua kovimmankin goretexin pintakerrokset hissi viimein avattiin. Ylin hissi oli suljettu, tosin kukaan hullu ei olisi sinne puolelle lähtenyt edes hiihtämään, sillä koko aamun ajan alueelta kuului voimakasta pauketta – pistöörit räjäyttelivät rinteille ja traverseille tulevia seiniä alas.


Brusonin suomipitoisuus lähenteli satasta.

Ylhäällä lunta oli tullut kymmeniä senttejä, pahimmillaan reiteen asti. Puuterista ei voi missään nimessä puhua, lähinnä kyse oli syvästä lumesta. Ilmeisesti märkä olo voitti suurimman osan laskijoista, kun puoli tuntia hissin aukeamisen jälkeen rinteet, lähimetsät ja hissilinjat olivat tyhjinä. Mikäs siinä siis paukutellessa kahvilta rinteeseen myöhässä tulleiden ruotsalaisten kanssa.

Kaiken kaikkiaan huippupäivä, ehkä juuri paskasta kelistä johtuen. Kuten vanha suomalainen hiihtopummi Steuer sanoo, ”jos et näe, kuvittele.” Ja kyllähän siellä aurinkokin välillä paistoi.


Välillä aukesi. Laaksossa sade tuli vetenä.

Nyt lumisade vain jatkuu, alueelle on puskenut vähän kylmää ilmaa, joten kylään tuli ainakin äsken vielä pakkaslunta. Alkavat kadutkin näyttää alppimaisilta.

---
Päivä oli saada täydellisen päätöksen, kun illalla tulen kämpille, ja huomaan sängyn olevan märkänä, läppäri tietysti keskellä patjaa. Katto oli vuotanut, kun yläkerrassa oli käyty suihkussa. Hienoa rakennustyötä, tunarit. Syke laski satasella, kun kone alkoi pöristä normaalisti. Loppuillasta loputkin tiedostot on tallennettu cd:ille.