Jos en yrittäisi olla niin peruspositiivinen ihminen, niin väittäisin tämän päivän laskun alkua surkeaksi. Mutta toisaalta sain nousta ilman jonoja Midille, fiilistellä köysistössä köysipolkua hipsuttelevia opasryhmiä (itse tietysti niitä mahdollisuuksien mukaan ohitellen), viettää suht aurinkoista päivää hyvässä seurassa, ottaa pari kuvaa ahkeran ja asiantuntevan mallin kanssa sekä lopuksi hikoilla 300 rappusta ylös hissille, joka vei maisemajunalla takaisin kylille, niin eihän asiani kovin hullusti ole.

Lisäksi afterilla oli mukavaa ja illalla söimme hyvin. Mutta palataan siihen laskuun. Lumi oli tuulen tiiviisti pakkaamaa. Puuteria haettiin, ei näkynyt. Kosmikki oli kovana, joten sinne ei kannata edes miettiä menemistä pitkään aikaan. Lojottelimme perusreittejä alas.

Alhaalla, edellisen postauksen friendship highwaylla leikimme taas kameralla ja löysillä suksilla. Alla yksittäinen otos sessiosta:


Skipe ollaa läskeillä rokkereilla.

Ai niin, palatakseni vielä hiihtohommiin. Olen hiihdellyt viime kaudet suksen keskeltä mitattuna 104 mm leveillä suksilla. Ne ovat jonkin tulkinnan mukaan puuterisukset, eli leveät ja isot. Aivan viime aikoina ovatkin yleistyneet 120 mm keskeltä olevat rokkerit, eli sukset, joiden kärjet on taivutettu ylös. Kun paino on suksen keskellä, nii molemmat kärjet ovat ilmassa. Äärettömän kivat kuulemma puuterissa. Tänäänkin meistä neljästä ainoastaan minulla oli tällaiset "kapeat" sukset. Ihan tuli olo, että ei näillä vanhanaikaisilla sivakoilla tee mitään.

Takaisin aiheeseen. Löysimme toisenkin kuvauspaikan. Minä säädin hyppyriä, skipe ankkuripistettä. Kuvausmies valjaista kiinni ja kohti railoa. Pienimuotoisen säädön jälkeen kaikki on valmista. Ihmettelen, kun kamera ei tarkenna. Akut loppu. Vaikka muka juuri olin ladannut ne, vieläpä akkukahvallinen kamera eli virtaa tuplasti normiin verrattuna. Oli kuitenkin niin siisti paikka, että hakkasin akkuja vähän yhteen, hieroin ja puhalsin sekä toivoin kovasti. Kuvattavan huudosta akut sisään ja hyppyä tulemaan. Akut riittivät juuri yhteen yritykseen. Onneksi osui.


Se tumma siinä yläosassa on jäätä. Kuvassa myös aiemmin kertomani rokkerit, taas. Hellbentit.

Oli mukava kuvata, kun näimme vähän vaivaa kuvaamista varten. Teron vinkki siitä, että kannattaa ottaa mieluummin yksi hyvä kuva kuin 20 keskinkertaista pitää täydellisesti paikkansa.

No niin, nyt on sormet jäässä kun täällä kylillä on kylmä ja ainoa toimiva ilmainen nettiyhteys tähän aikaan illasta on turistitoimiston ulkopuolella. Seuraavaan kertaan.