Tänään oli ohjelmassa futisturnaus Konnunsuolla, eli paikallisen vankilan mailla. Tai ainakin lähellä siellä.

Aamu aukesi aurinkoisena, mutta pelien väleillä satoi vettä. Jalkapalloon, varsinkin harraste- sellaiseen pätee sama kuin useimpiin ulkoilmalajeihin, eli aurinkoinen keli on paras. Alkoi melkein ärsyttää, kun paikalla ei ollut kunnon katoksia. Ei sillä, helpostihan vajaat kymmenen peluria mahtuu viiden neliön varastokopperoon sadetta karkuun.

Kaiken kaikkiaan joukkueista pidettiin huolta. Paikallinen kuppila eli mielikuvituksellisesti Konnunsuon baari teki varmaankin kuukauden tilinsä yhdessä päivässä, kun kentältä oli ilmainen sukkulakuljetus baariin.

Pelit tietysti menivät miten menivät, mutta puulaakitouhuissa on aina huvittavaa seurata niitä tosissaan ottavia pelaajia. Yleensä he ovat astetta taitavampia pallonkäsittelijöitä, tai ainakin osaavat pyörittää peliä. Siihen päälle heillä on usein kantava ääni. Toisinaan tällaisia on koko joukkue täynnä. Sellaisia vastaan ei ole mukava pelata, koska läheltäkin tykitetään täysillä (maalivahtina voin kertoa, että pallo sattuu), että saadaan tuettua sitä 8-0 -johtoa aivan varmasti. Noh, onneksi näitä joukkueita on yleensä harvassa, maksimissaan yksi per lohko.

Toinen huvittavahko ilmiö on kuumana käyvät starat. Pelaan nyrkkeilyseuran joukkueessa, joten tänään seuran puheenjohtaja melkein repesi nauruun, kun joku junnari avautui myöhästyneen taklauksen jälkeen, että "vedän myöhemmin turpaan!"

Päivän pelien myötä vinttikoiraprojekti otti vähän vastatuulta, kun polvi vääntyi ikävästi. Eikä edes missään äijäilytilanteessa, vaan jalka jäi verkkoon kiinni, kun yritin osua maalissa olleeseen palloon.