Lac de Vauxiin eli yhdelle perusmäelle on muodostunut pieni lammikko puoleen väliin rinnettä. Tänään aussiporukka oli roudannut paikalle jopa pallogrillin, eli meininki oli erittäin mukava.

Huomasin, että viikon tauko hiihdosta näkyy laskussa. Heti ensimmäisessä mutkassa jalat alta, kun loskalumi olikin erilaista kuin muistin. Noh, nopeastihan siihen tottui.

Lammikko oli noin 20 metriä pitkä, enkä ole viime aikoina juurikaan hiihdellyt vedellä, joten vähän jännitti etukäteen. Noh, Tino meni ensin ja helposti yli. Ei muuta kuin perään ja yli ilman kastumista. Seuraavalla kierroksella menin kameran kanssa odottelemaan Tinoa.


Vaikka Tino pelastaa pahojakin paikkoja, ei tuosta enää noustu. Eikös vahingonilo ollut laadultaan puhtainta? Oli kuulemma aika jäätävää vettä.

Nooh, uutta putkeen, vaikka monoissa tuntuikin kosteus.


Johan sujui.

Aikoinaan Huhtiniemessä surffailimme paljonkin veden päällä. Nyt olikin pakko kokeilla, että miten lammikko menisi yhdellä suksella. Kaatuilivat siellä muutkin, joten ei sillä olisi niin väliä.

Pari metriä ennen lätäkköä tasapaino haki vielä pahasti, mutta vedessä one foot sujui hyvin. Harmi, ettei kukaan kaveri ottanut kuvaa. Mutta hauskaa oli.


Kuinka hiljaista voi rinteessä olla? Ruinettes vasemmalla alhaalla.

Oli mukava hiihdellä pois mäestä, kun samaan aikaan alas suihki vain pari kaveria. Muuten oli täysin hiljaista.