Viimeinen työvuoro päättyi jo kahdeltatoista. Ei tarvitse hinkata raflan viinilaseja kiiltäviksi seuraavaan puoleen vuoteen. Kuka ei ole sitä tehnyt, ei ymmärrä tämänhetkisen tunnelman hienoutta.

Hieman harmittaa lähteä Verbieristä. Tänään aurinko paistoi, lämpöä oli vajaat kaksikymmentä ja ruoho oli laaksossa tummanvihreää. Tänä vuonna vappu on kuitenkin Suomessa erityisen merkityksellinen, joten sinne on pian mentävä, kunhan käymme kääntymässä Italian kautta.

1.12.2006 kirjoittamassani merkinnässä on maisemakuva, joka on otettu huoneen ikkunasta. Tänään en viitsinyt ottaa uutta, koska maisema on täysin sama; vuorilta ovat lumet lähteneet karkuun. Silloin, vajaat viisi kuukautta sitten, niitä vielä odoteltiin.

Kiitokset jo tähän mennessä blogia seuranneille ja kommentoineille lukijoille. Kirjoituksia on aina mukavampi lisätä, kun tietää, että joku lukee niitä, ja saattaa jopa hieman kokea kaihon tunteita. Jo tässä vaiheessa voin kertoa, ettei tämä matkapäiväkirja lopu vielä pitkään aikaan. Heti vapun jälkeen hiihdot jatkuvat Norjassa, Lyngenin kansallispuistoalueella.

Eikä matkat näillä näkymin siihen pääty. Lisää päivityksiä on siis luvassa.