Ilmasto täällä alkaa muistuttaa yhä enemmän Suomen kesää; tänään oli viileää ja sateista.

Aamulla lähdin katselemaan ylös asti säitä. Nollaraja, eli missä vesi muuttuu lumeksi, oli noin 1550 metrin korkeudella. Ruinettesin metsiin tuntui lunta tuiskuttavan reilusti, mutta ylempänä, 2700 metrissä ei voinut enää puhua lumisateesta vaan pikemminkin puhtaasta sumusta.

Oli erikoinen kokemus laskea yksin kilometrin verran vertikaalia seitsemän sentin rinnepyydassa. Low season ja surkea keli, kuka hullu sinne mäkeen nyt menisikään. Toisaalta tuo hiljaisuus on jotakin, jota laskettelusta kaipaan: pärjäisin hyvinkin ilman ihmismassoja, vaikkakin juuri heidän ansiostaan oma kausi täällä on mahdollista.

Yhden laskun jälkeen voinee keskittyä vaikkapa solmujen harjoitteluun ja pyykinpesuun.