Mistä tietää, että kehittyy vielä kuvaajana? No esimerkiksi siitä, että katsellessaan vanhoja kuvia näkee useita tapoja toteuttaa se huomattavasti paremmin.

Selasin vanhoja laskukuvia erästä juttua varten ja tuli todella hassu fiilis. Ensinnäkin pintaan nousi tunne, jota on ehkä hieman hankala sanoin kuvata. Turhautuminen saattaisi olla oikeaan suuntaan. Siis sellainen nihkeä fiilis, että miten sitä onkin ottanut niin sanotusti laiskasti kuvia viime ja sitä edellisenä talvena.

Vaikka niitä kuvia on pitänyt sillä hetkellä onnistuneina, nyt ne tuntuvat todella laimeilta, perinteisiltä ja terättömiltä. Liekö sitä, että näin esimerkiksi viime kesänä hirmuisesti hyviä valokuvaajia työssään kun kävin heidän kanssaan juttukeikoilla, mutta varmaan vähän sitäkin, että itsekin tulee funtsailtua kuvaamista aika paljon.

Kun omiin kuviin on saanut vähän etäisyyttä, niin niitä alkaa katsella myös hieman ulkopuolisen silmin. Ja silloin niistä löytää paljon parannettavaa.

Ja mikäpä synnyttäisi enemmän reissukuumetta kuin laskukuvien katsominen ja pohtiminen. Tekisi mieli ottaa kamera saman tien ja lähteä matkaan, mieluiten tietysti jonnekin lumiseen paikkaan.

Mutta se ei nyt ole mahdollista, monestakin syystä. Yksi isoimmista stoppareista on koulu, johon aion nyt ihan oikeasti yrittää panostaa. Kieltäydyin jopa yhdestä keikasta, koska se olisi mennyt päällekkäin semipakollisen luennon kanssa. Harmitti sanoa kiinnostavalle duunille ei, tai yleensäkin sanoa ei mihin tahansa, mutta jossakin vaiheessa on yritettävä vähän raivata tilaa kouluhommille.

Ihmeen nopeasti ensimmäinen kuukausi koulussa onkin mennyt. Pian kaiken maailman opinto/luento/oppimispäiväkirjatkin pitäisi palauttaa, vaikka vastahan luennot alkoivat. No, kaikki ajallaan.

Onpahan opiskelusta seurannut jotain hyvääkin: minulla on nykyään säännöllinen harrastus. Käyn kerran-pari viikossa pelaamassa sählyä. Pelit ovat menneet hyvin, koska nilkat ja polvet ovat säilyneet ehjinä. Se riittää. Jotenkin tuntuu mahtavalle, kun säännöllisen arjen myötä ei tarvitse ihan koko ajan olla reissaamassa. Tavallisen viikon touhuihin riittää vain pari junamatkaa. Se on luksusta.

Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa, joita en muistaakseni syystä tai toisesta ehtinyt talven aikana julkistaa. Vähän niin kuin vahinkoa kiertämään, jotta muillekin tulisi reissukuumetta:


Maco Jenkeissä tammikuussa. Kuva ilmestyi myös keväällä Skimbaajassa.



Joonas Karhumaa Andermattissa. Tämäkin löysi tiensä Skimbaajaan.


Arska Saarimäki Verbierissä, erään videokuvausseinämän loppuosassa.


En tiedä voiko tuolla laskea, mutta aika makean näköinen törmä, keskisessä Sveitsissä.