Olin Helsingissä ripustamassa keikkaa ja ajelin keikan jälkeen yöllä kohti Lappeenrantaa.

Musiikki soi, teillä oli hiljaista ja tunnelma oli chilli, kun parin keikan putki oli takana. Utin jälkeen ihailin aamuyön usvaa ja hiljalleen heräävää luontoa, kun parinsadan metrin päässä tien oikeassa laidassa näkyi jotakin tummaa. Jarrutin vaistomaisesti ja lähestyin tummaa kohdetta, joka paljastuikin ehdaksi hirveksi.

Hirvi tuijotteli hiljaa rullaavaa autoa aika pitkään. Pääsin parinkymmenen metrin päähän, kunnes se kääntyi aivan kuin niskojaan nakellen ja lähti juoksemaan takaisin metsään. Oli muuten aika hirvimäistä etenemistä.

Mutta kyllähän herätti, vaikkei väsyttänytkään. Vähän jaloissa tutisi ja rinnassa tuntui epämiellyttävä tunne. Hassua, koska itse kohtaamisessa melkein hymyilytti luontokappaleen utelias ilme.

En ole aiemmin suhtautunut hirviin kovinkaan vakavasti, ne ovat olleet vähän kuin joulupukki, satuolentoja. Tästä eteenpäin tietä tulee katseltua entistä tarkemmin.