Muutaman viikon perusteella Jenkkien mäet eivät ole yhtä isoja kuin Alpeilla. Mäessä ei myöskään saa touhuta yhtä vapaasti, mutta toisaalta tieto on helpommin saatavilla ja ihmiset ystävällisempiä. Ei sillä ole mielestäni väliä, että ovatko he oikeasti hymyileviä vai vain asiakaspalvelutilanteessa, koska esimerkiksi ranskalaiset ovat harvoin ystävällisiä missään tilanteessa.

Ulkomaankohteena Jenkit ei ollut aivan yhtä kreisi kuin Intia - aika kullannee muistoja, mutta olihan se eksoottisuus pohjoisen pojan mielestä aika jännää.

Lumitilanne oli vähän nihkeämpi, tai miten sen nyt haluaa ottaa, toisaalta pehmeää lunta riitti porttisysteemin vuoksi pitkin reissua. Mutta sellaista räyheää puuterinposottelua emme saaneet kokea kuin muutamana päivänä.


Ammatillisesti reissu oli hyvä. Kuvia, kokemuksia, juttuideoita, tarinoita myöhemmin kerrottavaksi. Sopivan pituinen matka, koska vielä olisi tehnyt mieli jäädä hetkeksi. Muutama hyvä kuvakin tuli, joita tarjota eteenpäin.

Etukäteen olin vähän huolissani siitä, että reittisuunnitelmaamme kuului niin monta kohdetta. Jälkeenpäin se tuntuu hyvältä idealta - lumitilanne oli mikä oli, joten sama se oli vähän katsella ympärilleen. Utah, Idaho, Wyoming, Montana - ja 16 laskupäivää ja kaksi vuorokautta Nykissä - ei huonompi.

Hintataso ei vastannut odotuksiani. Halpahan siellä oli hengailla - hissiliput tosin ovat törkeän hintaisia. Mutta Nykissä sai hostellin alle 20 eurolla, eikä ravintoloissakaan tarvinnut maksaa törkeyksiä. Ei niissä Michelin-paikoissa tietysti tullut käytyäkään.

Vähän on Suomessa hengailu kärvistellyt mieltä, kun Alpeilla on huippukelit. Tällä kaudella vaikuttaa siltä, ettei olisi kannattanut lähteä merta edemmäs puuteroimaan. Mutta ehkä kaikkea ei voi mitata lumen määrällä.

Puolisentoista viikkoa Suomea jäljellä, sitten Alpeille. Täytyy toivoa, että hajonnut tietokone ehtii korjautua ennen sitä, samoin vääntyneen nilkan turvotus laskea. Onneksi nivelsiteet ovat nykyään niin löysällä, ettei siellä taida mitään mennä rikki, venyy vain.