Koska bensa on halpaa ja auto iso, ajelimme katselemaan uusia hiihtoalueita. Löysimme pari porvarillisen näköistä rinnehiihtokeskusta, joten päätimme huristella lammaskebabien ja kreikkalaispatonkien jälkeen toiseen suuntaan.

Ostimme hissiliput Altaan, joka on yksi ilmeisesti Utahin tunnetuimmista keskuksista.

Kivalle näytti, mutta valitettavan läpilasketulta. Edellisestä lumisateesta on jo jonkin aikaa, joten pehmeän lumen tilaa piti hakea haikkaamalla. Reilun puolen tunnin hikoilun jälkeen pääsimmekin laskemaan kauden ekat kunnon laskupätkät. Kivaa oli.


Antin linja mäessä.

Amerikkalaiseen holhous- ja rajoitusmentaliteettiin totuttautuneena oli pelottava kokemus istua hississä, jossa ei ollut turvakaidetta edessä. Vähän oli ilmava olo.


Vapaahisseilyäkö se sitten on?

Autot ovat järkyttävän kokoisia. Ohessa malliesimerkki sellaisesta.


Vieressä Antti, alle 180 senttiä.


Kyllästyin vanhoihin ja naarmuisiin laskulaseihini, joten yritin helpottaa Usan taantumaa ostamalla uudet. Olen aika tyytyväinen värivalintaan.

Salt Lake City on aika kuiva paikka, mutta hiihtokeskuksissa tuntuu olevan vähän enemmän menoa. Altassa istahdimme kevyelle after skille. Hetken ehdimme chillailla, kun Antti huomasi, että joku yrittää viedä hänen suksensa. Nopeasti perään ja sukset takaisin omistajalleen. Ne olivat kuulemma kaverin sukset, sanoi pilvipäisen oloinen urpo selitykseksi. Ja kun sukset ovat kokoonpanossaan suht uniikit.

Mutta kaiken kaikkiaan kiva päivä. Pehmeää lunta ja taas uusi paikka nähty. Aurinko paistoi edelleen lämpimänä.


Altan affemestan baaritiski.