Ajelin kaikessa rauhassa pyörälläni töistä kotiin. Eteeni tuli suojatie, Töölöntorin kulmilla. Autoja menee ohi, jalankävelijöillä on punainen valo. Autojen valot muuttuvat punaisiksi, muutama sekunti ja suojatielle syttyy vihreä ukkeli.

Lähden ylittämään suojatietä. Huomaan silmäkulmassani lähestyvän objektin. Taksi jarruttaa metrin ennen minuun osumistaan.

Häkellyn, tuijotan vain taksikuskia silmiin. Hän katsoo yläviistoon hakeakseen tukea törkeää punaista päin ajamiselleen tsekkaamalla, palaako minulle vihreä. Palaahan siellä. Kuskin katse ei enää palaa minuun.

Ei varmaan ole ensimmäinen kerta tässä maailmassa, mutta ensimmäinen kerta minulle, kun joku ajaa melkein päältäni. Jos en olisi ollut niin ihmeissäni tästä älyttömästä välinpitämättömyydestä, olisin tehnyt ns. anttidelhissä-tempun ja polkaissut ovea vähän sisään. Farmari versus mies ei olisi päätynyt miehen voitoksi. Mutta ettei jotain hyvääkin. Keksin kesäkäyttöä jäähakulleni. Sillä on parempi koputella päälle yrittävän auton ikkunaa kuin pelkällä kädellä.