Myönnän, että tuulettelin hieman, kun selvitin viestin "tänks, oli hieno kuva taka-aukeamalla" perusteluita. Skimbaajan kesänumero oli siis ilmestynyt ja siellä oli viimeisellä sivulla julkaistu kuva, jossa kuvaajan kohdalla luki Arttu Muukkonen.

Aiemminkin kuviani on julkaistu, mutta pääosin juttujen kuvituksena, osana kokonaisuutta. Tuo jääsilta-kuva on ensimmäiseni, joka seisoo omilla jaloillaan, kuvana muiden joukossa.

Mietin pitkään, mitä tästä kehtaa kirjoittaa. Mutta koska olen yrittänyt pitää blogia mahdollisimman avoimena ja realistisena kuvauksena hiihtotouhuistani, niin jatkan samalla linjalla. Kuva Skimbaajassa - tai missä tahansa laskulehdessä - on ollut tavoitteenani, jos ei unelmanani, jo jonkin aikaa. Joitakin vuosia sitten olisin ollut innoissani, jos olisin ollut linssin edessä kuvassa. Pari kautta sitten huomasin tavoitteeni muuttuneen. Mieluummin nimi kuvan sivussa ylempänä kuin alempana.

En ollut uhrannut ajatusta sille, että ottamani kuva julkaistaisiin Skimbaajassa jo nyt, näin aikaisin, ekan kauden kuvaustouhujen jälkeen. Ei se tuntunut järkevältä, vaikka lehden palvelimelle latasinkin kuvia. Kuten kokeneemmilta kuvaajilta olen kuullut, se ei tarkoita vielä mitään. Oikeastaan vasta painetun lehden myötä voi huokaista. (Jos siis tavoitteena on saada kuvia lehtiin, mikä lienee useimpien lehtikuvaajien tavoite.)

Kuvan julkaisu on merkitsee itselleni kliseisesti enemmän kuin yhtä aikakauslehden sivua. Se antaa sysäyksen jatkaa ehkä jo hieman valitsemallani tiellä. Että tästä se lähtee, tai ainakin se on mahdollista.

Pyyhin ja kirjoitin monta kertoo otsikkolaatikon tekstiä. Jotenkin olo on vähän kuin juna-asemalla. Jostakin on tultu, ja se on dokumentoitu tähän blogiin. Ja se on oikeastaan aika siistiä, koska tiedän, että näitä tekstejä moni kaveri ja läheinen on lueskellut jo pidemmän aikaa. Kuinka hiihtohommista on tullut jo vähän hallitsevampi osa elämääni. Juna-asema tulee mieleen myös siksi, että kohta mennään taas eteenpäin. Ja otsikkohan pompsahti sitten silmään ihan kuin itsestään.

1625972.jpg
Laskijana Skipe Oivo, paikka Chamonix. Kuva lienee tuttu myös talven blogimerkinnästä. Koska pidän kuvien tarinoista, niin kirjoitan sen itsekin. Olimme ensimmäisiä päivä Chamonixissa, kun laskimme Enveriltä alas. Kummun yläpuolella Skipe pysähtyi ja sanoi, että tässä saattaisi olla kuvan paikka. Sää oli vähän pilvinen, mutta pieniä aukkoja näkyi siellä täällä. Kokeilin ensin peruslinssillä, mutta vaihdoin sitten laajikseen. Ympäristö oli sen verran komea, että halusin senkin mukaan kuvaan. Taisi olla minun ja Skipen ensimmäinen "yhteiskuva". Kuten moneen kertaan on todettu, kiitokset mallille.