Bon Jovin keikkapaikan rakentaminen alkoi jo perjantaina. Ensin lavaa pystyyn, lavalle vanerit, sivutornit pystyyn, sitten tukitrusseja, katto päälle, lopuksi valo- ja äänipisteet + videokamat. Sitten tavarat kattoon ja homma on valmis sound checkille. Tämä kaikki vei useilta kymmeniltä työntekijöiltä neljä pitkän pitkää työpäivää.

Ja maanantai-iltana keikan jälkeen kaikki kerätään kasaan, tiistaina puretaan lava ja homma oli siinä. Siis melkein viikon fyysinen työpanos yhden parituntisen vuoksi. Ja sama uudelleen heinäkuussa, kun Bruce tulee. Ja sama uudelleen vähän myöhemmin, kun Iron Maiden tulee.

Kylietäkin rakennettiin aika pitkään, tarkkaan ottaen neljästä neljään. En tosin jaksanut katsoa kuin pari biisiä lopusta. Olin vähän pettynyt lavarakennelmiin, ottaen huomioon että pisteitä oli koko Areenan katto täynnä. Show:n jälkeen Areena oli neljässä ja puolessa tunnissa tyhjä ja karavaani taas matkalla.

Aikamoista, viihdeteollisuus.


Tuomas nousee torniin.


Tuomas treenaa surfaamista, kun Norjan-reissu jäi väliin.

Olin kuullut legendoja saksalaisista riggereistä, jotka hakkaavat kiinnityspinnejä torneihin vaikka paljain käsin, ilman valjaita tupakka huulessa roikkuen. Ja sitten näin sellaisen. Aika äijiä, vaikka Bon Jovin lavarakennelma olikin aika pieni, eikä siinä ollut mitään ylimääräisiä ulokkeita. Oli hullua nähdä, kun sellainen perussaksalaisen näköinen Udo vääntää poikkisiltaa käsivoimin kohdilleen 15 metrin korkeudessa ilman ylimääräisiä turvavälineitä. Mutta niin se vain kiipesi omin käsin ja jaloin takaisin alas maan tasalle.


Tuollaisten metallipinnien varassa tornit ja poikkisillat ovat. Fysiikka on palikkamatikkalaisen silmissä ihmeellistä.


Näköalapaikalla.